Kesäiset kelit jo kevään viimeisinä päivinä ja näin kesän kynnyksellä houkuttelivat minut pikavisiitille Turkuun viime viikonloppuna. Turkuhan on tunnetusti kaunis kaupunki etenkin kesällä, vaikka mikäpä kaupunki ei kesällä olisi. Bussimatka Helsingistä tavanomaisella pikavuorolla kesti kaksi tuntia ja neljäkymmentä minuuttia eli vajaa kolme tuntia. Reitti kulki vanhaa ykköstietä, ja bussi pysähteli aika ajoin matkan varrella olleilla pysäkeillä. Varsinainen pidempi pysähdys oli vasta Salossa, jossa tosin viivyimme alle kymmenen minuuttia. Kello seitsemän aikaan Kampin linja-autoasemalta lähtenyt auto oli aluksi melko tyhjä. Kyytiin astui ehkä noin kymmenkunta matkustajaa. Lisää kulkijoita otettiin matkalla. Lentokentältä oli tulossa isompi ryhmä, joka poimittiin kyytiin Tarvontiellä. Autoon ahtautui päivettyneistä kasvoista päätellen etelästä palanneita turisteja noin hieman alle kaksikymmentä henkilöä.

Vapaita paikkoja bussissa riitti vielä runsaasti. Kaikille ei kuitenkaan löytynyt kahden istuttavia vierekkäisiä penkkejä, joten jotkut pariskunnat joutuivat pakostakin erilleen. Eräs tällainen eläkeläispari porhalsi päätä pahkaa auton perälle, mutta havaittuaan sen melkoisen täydeksi palailivat he takaisin etuosaa kohti. Minulla on mukana iso kantamus, sillä olin pakannut laukkuuni kaikenlaista Turkuun viemistä. Levittäydyin tavaroineni ja matkalaukkuineni kahdelle penkille. Yhtäkkiä kohdallani seisoi vanhempi laiha ja pitkä mies, sellainen oikea hongankolistaja kahvimuki kädessään. Hän katsoi vieruspaikkaani ja totesi: "Tässä on varmaan vielä tilaa?" Katsahdin viereiselle penkille levittämiäni matkatavaroita ja vastasin miehelle vain: "Niin..." ja samalla kohdistin katseeni käytävän toisella puolella olleeseen tyhjään istuimeen. En tehnyt elettäkään, että olisin alkanut raivata istuinta miehelle, joten hän jatkoi eteenpäin mutisten kovalla äänellä: "Kyllä täältä paikka pitää löytyä!" Lopulta hujoppi istahti muutaman penkkirivin päähän tyhjälle istuimelle. Ihmettelin itsekseni, miksi kummassa hänen piti ängetä juuri minun viereeni ja istuimelle, jonka näki olevan täynnä matkatavaroita. Myöhemmin ajattelin, että ukkopaha halusi ehkä vain juttuseuraa.