Pikakassat ovat toimineet jo jonkin aikaa muutamissa päivittäistavarakaupoissa kiireisimpinä aikoina. Ruuhka-aikoina kassajonot tuppaavat kasvamaan ja asiakkaiden hermoja koetellaan lohduttoman pitkissä ja hitaasti etenevissä jonoissa. Pikakassan idea on yksinkertainen. Kassa palvelee ainoastaan niitä asiakkaita, joilla on enintään kymmenen tavaraa maksettavanaan. Jonoon ei kannata mennä seisomaan ostokärryjen kanssa, sillä pikakassa on tarkoitettu yleensä vain koriasiakkaille. Kaiken kukkuraksi monissa pikakassapisteissä on hyvin vähän pöytätilaa tavaroiden lastaamiseksi, mikä osaltaan kielii rajoituksista.

Vierailin tänään eräässä Helsingin keskustan ruokakaupassa ostamassa täydennystä keittiön kaappeihin. Kaupassa oli myöhemmin iltapäivällä tavalliseen tapaan töistä palaavia ihmisiä ostoksilla ja kassajonot olivat sen mukaiset. Ostoskoriini oli kertynyt alle kymmenen tavaraa, mutta en silti suunnannut pikakassalle, koska tavallisiakin kassoja sai käyttää ostosten määrästä riippumatta. Minulla kävi tuuria, sillä porhalsin suoraan kassalle, jossa ei ollut kuin kaksi asiakas ennen minua. Se ei ollut pikakassa, joka puolestaan sijaitsi siinä vieressä seuraavana. Tuolloin kiireisiä asiakkaita palveli vain yksi pikakassa ja sen takana seisoi toistakymmentä kärsimättömän näköistä kaupunkilaista. Lastatessani tavaroita kassapöydälle mietin, miten tunnollisia tai kuuliaisia suomalaiset asiakkaat olivat. Jos ostoksia oli kertynyt alle kymmenen, jonotettiin pikakassalle, vaikka vieressä oli tavallisiakin kassoja huomattavasti lyhyemmin jonoin. Mahtoivatko nuo asiakkaat ajatella, että pienillä ostosmäärillä on aina käytettävä pikakassaa? Olin jo kaukana kassoista, kun katsahdin taakseni. Pikakassan jono oli tuskin edennyt ja vieressä tavallinen kassa ammotti lähes tyhjänä.