Piipahdin eilen lauantaina Turussa. Matkantekoon olin valinnut bussin, jota olen käyttänyt jo useasti viime vuosina vieraillessani entisessä pääkaupungissa. Linja-auto on kätevä joukkokulkuväline, sillä siinä voi keskittyä omiin askareisiinsa vähintään parin tunnin ajaksi. Turun matkoillani tosin olen käyttänyt pikavuoroa, joka taittaa tämän kaupunkien välisen vajaa parisataa kilometriä kahdessa ja puolessa tunnissa körötellessään vanhaa Ykköstietä ja pysähtyen Salossa ja muutamalla muullakin paikkakunnalla matkan varrella. Toisin kuin paljon otsikoissa olleet halpabussiyhtiöt, Matkahuollon ja Expressbussien hinnoittelu on toistaiseksi ollut muutamilla lähdöillä kaikkein halvinta. Matka Helsingistä Turkuun maksaa yleensä viisi euroa ja saman verran takaisin. Eilen aamulähtö oli kuitenkin kuusi euroa. Lieneekö hinnat jo nousseet vai oliko kyseessä jokin erityinen hintapiikki. Kieltämättä Helsingin Kampin linja-autoasemalla onnikkaan nousi tavallista enemmän matkustajia seitsemältä aamulla. Kaikki lähdöt eivät suinkaan ole viiden euron hintaisia. Näitä edullisia matkoja on päivän aikana vain muutamilla lähdöillä ja nekin ajoittuvat aamuvarhaiselle tai myöhempään ilta-aikaan.

Olimme tehneet matkaa noin tunnin ajan aamulla ja saavuimme Saukkolan tienoille. Ulkona oli pilkkopimeää ja vain bussin omat ajovalot valaisivat tienoota juuri sen verran, että kuljettaja näki, missä tie kulki. Kaksi minuuttia yli kahdeksan tunsin voimakasta jarrutusta, joka voimistui hetki hetkeltä. Istuin jotakuinkin neljännellä penkkirivillä ja näin selvästi tuulilasin läpi, miten keskellä maantietä seisoi kolmen peuran ryhmä. Kuljettaja vilkutti eläimille pitkiä valoja, mutta nämä eivät hievahtaneetkaan. Kuului metallinen paukahdus ja auto teki äkkijarrutuksen ohjautuen samalla noin puoli metriä ojan suuntaan. Luulen kuljettajan yrittäneen vielä viime hetkellä kiertää lauma takapuolelta, mutta se oli myöhäistä. Bussi pysähtyi keskelle tietä ja kuski astui ulos tarkastamaan vaurioita. Kovin kummoisesta kolarista ei tainnut olla kyse, kun matkamme jatkui välittömästi oltuamme seisahduksissa vain minuutin ajan.

Kuulin hetken kuluttua kuljettajan puhuvan puhelimessa ensin liikennepäivystäjän ja myöhemmin vielä hätäkeskuksen kanssa. Auton lasikuitumaskiin oli tullut pieni painauma ja pystyhalkeama, mutta mitään sen suurempia vaurioita ei ollut syntynyt. Ajovalotkin olivat säilyneet ehjinä. Luultavasti peuraeläinkin oli säästynyt pahemmilta vammoilta, koskapa kaikki kolme peuraa olivat luikkineet pakoon läheiseen metsikköön. Matkustajat pysyivät koko tilanteen ajan rauhallisina eikä tapaus aiheuttanut muutenkaan mitään kummempia poikkeavuuksia loppumatkalle. Saavuimme Saloon vain hieman myöhässä ja Turkuunkin käytännöllisesti katsoen aikataulussa, vaikka minuutin verran myöhässä olimmekin. Onneksi bussi ajoi kohtuullista nopeutta ja ymmärtääkseni nopeusrajoituksen puitteissa. Jarrutus ei ollut mitenkään hallitsematon ja muistutti lähinnä tavanomaista voimakkaammalta pysähdykseltä. Lauantainen peurakolarimme oli jälleen hyvä muistutus turvavyön tarpeellisuudesta ja hyödyllisyydestä. Tällä kertaa kolari ei ollut mittakaavaltaan iso, mutta vakavampi törmäys olisi ollut jo kohtalokas ainakin niille, jotka eivät turvavyötä käyttäneet. Paluumatkani saman päivän iltana sujui kommelluksitta ja kiitettävällä ammattitaidolla. Saavuimme Kamppiin jälleen kerran täsmälleen aikataulun mukaan.