Ilta oopperassa tarjosi eilen hyvää musiikkia ja elävää solistitaidetta. Viihdyttävän kolmituntisen illan ohjelmassa oli kaunis ja koskettava Pelléas ja Mélisande -ooppera, jonka maailmankuulu ranskalainen säveltäjä Claude Debussy (1862-1918) sävelsi aivan 1800-luvun lopulla. Teos oli Debussyn ainoa ooppera, ja se sai ensi-iltansa Pariisissa vuonna 1902. Sävellystyö oli alusta asti työläs, ja mestarisäveltäjä hylkäsikin ensimmäisen versionsa viimeisestä eli neljännestä näytöksestä, josta hän oli aloittanut mittavan urakkansa. Debussy aloitti säveltämisen alusta. Kahden vuoden kuluttua vuonna 1895 ooppera oli hahmottunut valmiiksi, mutta kesti vielä vuosia ennen kuin se viimein pääsi Pariisin Opéra Comiquen ohjelmistoon vuonna 1898. Vastoinkäymiset eivät päättyneet tähän, sillä ensi-illalle ei tahtonut löytyä sopivaa aikaa, ja sellainen järjestyi vasta keväälle 1902.
Pelléas ja Mélisande oli alun perin näytelmä. Belgialaissyntyinen Maurice Maeterlinck (1862-1949) kirjoitti tämän kahden nuoren rakkaudesta ja kolmannen mustasukkaisuudesta kuvaavan kappaleen vuonna 1892. Näytelmä sai ensi-illan jo heti seuraavana vuonna ja on innoittanut Debussyn lisäksi muitakin säveltäjiä, kuten Jean Sibeliusta (1865-1957), joka kirjoitti samannimisen teoksensa (op. 46) vain muutamia vuosia Debussyn ensi-illan jälkeen vuonna 1905. Näytelmän juoni on kaikessa perinteikkyydessään ja arvattavuudessaan kiehtova. Asetelma on ikiaikainen kolmiodraama ja tapahtumien keskiössä on luonnollisesti rakkaus ja mustasukkaisuus. Aihe ja näytelmäteksti oli Debussylle oivallinen libretto, vaikkakin hän joutui lyhentämään sitä ja jopa jättämään pois kokonaisia kohtauksia.
Oopperalavalla eilinen esitys oli vertaansa vailla. Voisin sanoa kaiken näkemäni ja kuulemani olleen täydellistä ja nautittavaa. Lavastus oli huikea eikä sen toteutuksessa oltu säästelty. Kansallisoopperan lavalle oli rakennettu ihka oikea tekojärvi, johon oli pumpattu 30 000 litraa lämmitettyä vettä. Monet kohtaukset näyteltiinkin veden varassa järvessä kahlaten ja aidolla veneellä soudellen. Oopperavieraat saivat siis hienon kokemuksen huippumusiikin ja loppuunsa hiotun esityksen lisäksi. Itse musiikki oli taattua Debussyn tyyliä, ja sen aalloilla keinuvia säveliä kuunnellessaan saattoi helposti kokea olevansa kiinteä osa näytelmää ikään kuin sivustakatsojan roolissa paikan päällä. Roolisuoritukset olivat saumattomia ja mestarillisia näytteitä huippuammattilaisten työstä. Ville Rusanen oli onnistunut valinta Pelléas’n rooliin samoin kuin Jenny Carlstedt vaativassa Mélisanden roolissa. Jean-Francois Lapointe oli kuin ilmetty Golaud. Musiikinjohdosta vastasi kapellimestari Michael Güttler. Pelléas ja Mélisande -oopperaan ehtii vielä ensi keskiviikkona 22.10., mikäli lippuja on yhä jäljellä.