Kullan maailmanmarkkinahinta on viime aikoina kohonnut ennätyksiin. Uusista ennätyshinnoista uutisoidaan lähes päivittäin ja tällä hetkellä kullan hinta keikkuu parin tuhannen dollarin tietämillä unssilta. Jalometallin hintakehitykselle on yksi selitys yli muiden. Epävakaa globaali taloustilanne on saanut raharikkaat sijoittajat vetämään omistuksensa pois erinäisistä suhdanneherkistä sijoitusinstrumenteista ja siirtämään varansa kultaan, joka mielletään paremmin arvonsa säilyttäväksi. Moderni kultakuume on saanut aikaan myös uudenlaisen kultaryntäyksen. Hyvinä aikoina ihmiset ovat osteskelleet kultaesineitä ja -koruja, jotka nyt ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. Monenkirjavat kultakauppiaat ovat haistaneet liiketoiminnan ja niinpä kaupunkien katukuvaan ja lehtien ilmoituspalstoille on ilmestynyt tukuittain erilaisia yrittäjiä, jotka ilmoittavat ostavansa kultaa.

Romukullalle on nyt ottajia. Kullasta maksettava hintakin vaihtelee melkoisesti ostajasta riippuen. Kuulin hiljattain eräästä hintavertailusta, jossa korkein kullan hinta oli jopa nelinkertainen alhaisimpaan tarjoukseen verrattuna. Suuret hintaerot kertovat, miten kirjava joukko yrittäjiä käyttää tilaisuutta hyväkseen. Hieman olen ihmetellyt tätä kultaryntäystä juuri nyt, kun hinnat ovat pilvissä. Aivan viimeisimpien tietojen mukaan kullan hinta on kääntynyt laskuun, joten luulisi ostajien tekevän tappioita, kun ovat ostaneet kalliisti ja nyt arvo siis laskee. Veikkaanpa kuitenkin, että kullasta on taidettu maksaa nylkyrihinta. Hinta saa halventua vielä jonkun matkaa, ennen kuin liiketoiminnasta kirjataan tappiota. Nopeat varmaankin myyvät halvalla ostamansa kultaerän hetinmiten, joten tilit tehdään kaiketi saman päivän aikana. Kullan alati heilahtelevat hinnat pitävät jännitystä yllä, ja tätä kehitystä onkin mielenkiintoista seurata.