Neitsytmatkallaan vuonna 1912 uponneen matkustajalaiva Titanicin ympärillä kuhisee jälleen. Legendaarinen valtamerihöyry nousi uutisotsikoihin kesäkuun puolivälissä, kun joukko seikkailijoita lähti Atlantin valtamerelle katsomaan lähes neljän kilometrin syvyydessä lojuvaa hylkyä. Titanicin legenda kiehtoo yhä yli sata vuotta haaksirikon jälkeen, sillä Atlantin aaltoihin hukkui moni aikansa kuuluisuus ja varakas pohatta seuralaisineen. Kesäkuinen seikkailuretki pääsi uutisiin, kun yhteys pieneen sukellusveneeseen katkesi pian lähtönsä jälkeen. Maailman uutistoimistot seurasivat useita päiviä pelastusoperaatiota, joka päättyi lohduttomaan lopputulemaan. Heiveröinen tai vain huonosti suunniteltu ja valmistettu sukellusalus oli meren kovan paineen alla luhistunut kasaan. Onnettomuudessa menetti henkensä viisi matkustajaa, joista osa oli maksanut kyydistä hulppeat 230 000 euroa henkilöltä.

Kieltämättä Titanicin kohtalo on kiehtonut myös minua. Katsoinpa kerran 1980-luvun puolivälissä erään hömppäelokuvan, joka perustui yhdysvaltalaisen kirjailijan Clive Cusslerin vuonna 1976 julkaistuun romaaniin Nostakaa Titanic! (ISBN 951-643-111-9). Samanniminen seikkailuelokuva sai ensi-iltansa 1980, joskaan se ei juurikaan menestynyt leffamarkkinoilla ja päätyi pian videolevitykseen. Eilisen sadepäivän illan vietin jälleen kuvaruudun äärellä, kun katsoin tämän jo 43 vuotta vanhan elokuvan uudelleen. Lähes kaksituntinen raina ei ollut parantunut vuosikymmenten varrella, ja sen olisi yhtä hyvin voinut jättää katsomattakin. Juoni sinänsä on mielenkiintoinen, ja onpa 36 miljoonalla dollarilla saatu näyttäviä tehosteita aikaan jo tuohon maailmanaikaan. Nostakaa Titanic! -elokuvan voi katsoa, mikäli ei iltaansa mitään muuta tekemistä löydä. Saahan ne pari tuntia kulutettua näinkin.