Digitaalivalokuvauksen harrastaminen tietokoneella asettaa vaatimuksia näytölle. Valokuvia pitää tarkastella kuvaruudulla, joka näyttää värit oikein eikä esimerkiksi vääristä kuvien värejä liian vaaleiksi tai tummiksi. Kaupasta ostetussa näytössä on tyypillisesti niin sanotut tehdasasetukset eli säädöt, jotka toki toistavat kuvan ja siinä olevat värit suurin piirtein oikein, mutta todellinen harrastaja ammattilaisesta puhumattakaan ei tyydy valmiisiin säätöihin. Näytöissä on useita säätömahdollisuuksia, kuten valoisuus, kontrasti ja värilämpötila. Näiden lisäksi voi joissakin näytöissä säätää kuvan kokoa sivu- ja pystysuunnassa sekä tehdä muita vastaavia säätöjä esimerkiksi vääristymien korjaamiseksi.

Värien säätäminen on sitten oma lukunsa. Monitoreille löytyy lukuisia ohjelmistoja, joiden avulla voi yrittää säätää värejä. Joidenkin valmistajien mallien mukana toimitetaan ohjelmistoja, jotka helpottavat oikeanlaisen väriavaruuden löytämisessä. Säätötoimenpidettä kutsutaan kalibroinniksi. Sen tavoitteena on säätää laite vastaamaan mittanormaaleja eli standardien mukaisia arvoja. Näytön kalibroinnissa tämä tarkoittaa usein toimenpidettä, jossa laite säädetään toistamaan värit luonnollisina. Säädöt voi tehdä käsin käyttämällä näytön säätimiä tai ottamalla tekniikka avuksi.

Sain viikon lainaksi Spyder2-kalibrointilaitteen, jolla näyttö säädetään ihanteellisiin asetuksiin. Spyderin käyttö on helppoa ja nopeaa ja lähestulkoon täysin automaattista. Aloitin kalibroinnin asentamalla ohjelmiston. Tämän jälkeen käynnistin sovelluksen, joka sitten ohjaksikin loput vaiheet kuvaruudulla. Ohjelma esitti lukuisia kysymyksiä näytöstäni. Kysymykset liittyivät monitorin säätöihin eikä monenkaan kysymyksen kohdalla tarvinnut vastata juuri mitään. Lopulta sovellus pyysi asettamaan Spyder2-kalibrointilaitteen kuvaruudulle. Mittalaite asetetaan roikkumaan kaapelinsa varassa. Kaapelissa on vastapaino, jota säätämällä mittari pysyy paikoillaan mittauksen ajan. Näytönsäästäjä ja muut mittaustoimitusta häiritsevät ohjelmat kannattaa sulkea toimenpiteen ajaksi, jotta ne eivät vaikuttaisi mittaustuloksiin.

Kalibrointi käynnistyi ja joidenkin minuuttien kuluttua mittaukset oli suoritettu. Ruudulla vaihtui värinäytteitä, jotka Spyder mittasi ja tulosten perusteella muodosti profiilin näytöstäni. Profiiliin on tallennettu parhaat mahdolliset asetukset, joilla värit toistuvat näytöllä aidon tuntuisina. Profiili on pieni tiedosto, jonka voi liittää käyttöjärjestelmän näytönasetuksiin siten, että säädöt ovat aina oletuksena näytöllä, kun tietokoneen käynnistää. Samalla monet ohjelmistot, kuten PhotoShop pystyvät toistamaan värit täyteläisinä ja rikkaina, kun käytössä on oikeanlaiset säädöt.

Halvimmillaan Spyder -kalibrointilaitteen Express-mallin saa noin sadalla eurolla. Lainassani ollut laite oli Spyder2 Suite -malli, jonka hinta pyöri aikoinaan noin parissa sadassa eurossa. Uusimmat Spyder3-mallit maksavat 140-480 euroa ominaisuuksista riippuen. Kalleimmalla Studio-mallilla voi näytön lisäksi kalibroida tulostimen. Laitteita ei periaatteessa tarvitse kalibroida kovin usein, mutta ammattimaisessa käytössä niitä kalibroidaan säännöllisin väliajoin vähän samaan tapaan kuin vaakoja. Näytötkin kuluvat ajan myötä ja samalla niiden värien toisto heikkenee. Tämän vuoksi näyttöjä olisikin hyvä kalibroida puolen vuoden tai vuoden välein, mikä puolustaisi tällaisen kalibrointilaitteen hankintaa. Jos sen kuitenkin saa lainaksi, niin etu kannattaa käyttää hyödyksi. Kymmenessä minuutissa voi saada näytön värit aivan uuteen uskoon.