Ruotsalaisperäinen huonekalu- ja sisustustavaratalo Ikea on ollut Suomessa jo reilut kymmenen vuotta. Ensimmäinen tavaratalo avautui Espoossa, jota seurasi pian lisää suurmyymälöitä ensin Vantaalle ja sitten Raisioon. Tavaratalot ovat alusta asti sijainneet kaukana kaupunkien keskustoista ja ovat siis käytännöllisesti katsoen vaatineet matkaamista perille joko omalla autolla tai julkisilla kulkuvälineillä. Nyt Ikea tarjoaa ilmaisia bussikuljetuksia Espoon ja Vantaan myymälöihinsä. Muutaman kerran päivässä Ruotsin lipun väreissä sukkuloiva sinikeltainen bussi vie kerrallaan noin 60 asiakasta ja tuo myös takaisin lähtöpisteeseen.

Kokeilin Ikean bussikuljetusta viikonloppuna ja tein matkan Vantaan myymälään. Auto lähti Hakaniemen torin laidalta ja kyytiin ahtautui nippa nappa tuo kuusikymmentä sunnuntaishoppailijaa. Vajaan vartin ajon jälkeen saavuimme Vantaalle pääoven eteen kuin paremmatkin asiakkaat, ja siitä sitten alkoi himoshoppaajan kierros ostosparatiisissa. Bussimatkaajan kyytiin ei kovin suuria ja painavia esineitä tule ostettua, joten minäkin tyydyin vain pikkutarvikkeiden hankintaan. Pitää kyllä kovasti ihmetellä Ikean edullisia hintoja, sillä vessaharja maksoi 95 senttiä ja sadan kappaleen iso paketti lautasliinoja 1,95 euroa. Vielä enemmän sai äimistellä kahvilan hintoja. Kaksi kuppia kahvia, omenapiirakka ja jäätelöannos yhteensä 1,50 euroa. Tällä rahalla ei taitaisi kaupungilla saada edes kupillistakaan.

Oman lukunsa muodostaa tietysti tavaroiden laatu. Suurin osa Ikean tuotteista on hyvälaatuisia ja olleet omassa käytössänikin jo yli kymmenen, jotkut jopa yli 20 vuotta ilman mitään suurempia kulumia tai vahinkoja. Toki joukosta löytyy myös laadultaan heikompia esineitä, kuten Raket-pöytämaalausteline 95 sentillä. Siitä näkee jo päältä, että se on nopeasti kyhätty kasaan eikä teline aina edes seiso suorassa. Enimmäkseen olen ollut hyvin tyytyväinen Ikeasta hankkimiin tavaroihin. Ne ovat usein käytännöllisiä ja tarpeellisia. Joskus minusta tuntuu, että osa tuotteista on sesonkiluonteisia, sillä myöhemmin kun tekisi mieli ostaa jotain tavaroita lisää, niitä ei sitten enää löydykään. Kannattaakin siis heti ostaa pientarvikkeita edulliseen hintaa vähän enemmän.

Kaikki tavarat eivät suinkaan Ikeassakaan ole halpoja. Pieni pyöreä olohuoneen apupöytä maksoi 99 euroa. Hinta tuntuu Ikean mittakaavassa kohtuuttoman korkealta etenkin, kun tarkastelee pöydän materiaaleja ja teknisiä ratkaisuja, jotka ovat tyypilliseen tapaansa yksinkertaisia ja niukkoja. Halvat hinnat selittyvät ehkä osaltaan halvoilla tuotantokustannuksilla mutta myös kalliimmilla tuotteilla, jotka kompensoivat polkuhinnoiteltuja tavaroita.

Ostosreissun uutuus oli omatoiminen ostosten maksaminen. Pikakassaksi ristityssä maksupisteessä asiakas teki kaikki perinteisen kassanhoitajan tehtävät. Käytin itsepalvelurahastusta ja kokemukset olivat kaikin puolin positiiviset. En joutunut jonottamaan, koska monet ihmiset tuntuivat vielä aristavan itsepalvelukassaa. Kasöörinä toimiminen oli helppoa. Nostin tavarat yksitellen ostoskärryistä kauppakassiin ja siinä samalla luin viivakoodinlukijalla tuotteen tiedot kassakoneeseen. Näytöllä näkyi jatkuvasti siihen mennessä kertyneet ostokset ja kaupan loppusumma. Maksaminen kävin yhtä kätevästi. Laitoin sirukortin lukijalaitteeseen ja siinä se sitten olikin. Operaatioon ei mennyt paljon aikaa enkä tarvinnut henkilökunnan apua, vaikka yksi asiakaspalvelija pyörikin jatkuvasti neljän maksupisteen ympärillä. Viikonlopun ostosmatka onnistui hyvin, ja kolme tuntia riitti mainiosti. Tuona aikana ehti mainiosti kiertämään näyttelyn ja keräämään ostoksensa. Aikaa jäi ruhtinaallisesti myös kahvitteluun. Kahdentoista aikaan saapunut bussi lähti paluumatkalle kolmelta iltapäivällä.