Poikamiestyttö Elli oli ollut läheisessä korvessa marjassa ja juoksi tohkeissaan pihapiiriin. Vastaan tuli hämmentynyt naapurin rouva, joka jo hieman hätääntyneenä alkoi haastella puuskuttavaa marjastajaa. Elli veti syvään henkeä ja istahti pihan pielessä seisovan kannon nokkaan ja antoi hengityksensä tasaantua. Kohta hän saikin sanan suustaan ja kertoi uteliaisuudesta pakahtuneelle naapurinrouvalle kokemuksistaan.

- Siinä puronvarressa tuli melkoisen iso karhu vastaan, mutta eipä siinä mitään hätää päässyt syntymään. Hyppäsin puron yli toiselle puolelle, Elli selitti tapahtunutta.

- No olipa hyvä, että sillä selvisit eikä päässyt mitään tuon pahempaa sattumaan, naapurirouva taivasteli.

- Sitten mä huomasin vielä isomman karhun sillä toisella puolella puroa. Mutta ei sekään mitään, sillä mä aloin niin kauheasti nauraa, Elli jatkoi.

- Minkä ihmeen takia? Naapuri kummasteli.

- Etkös ole kuullut, että nauru pidentää ikää!