Tallennusvälineet ovat muuttaneet muotoaan ihmiskunnan historian aikana. Luolamaalauksista ollaan jo siirrytty moderneihin sähköisiin tallennusvälineisiin ja tässä välissä on kokeiltu koko lailla erityyppisiä tapoja säilyttää menneitä muistoja jälkipolville. Eräs pysyvämpää tallennusta tarjoava väline on tai oikeastaan on ollut magnetismiin pohjautuva tallennusväline, ja ensimmäisenä muistuu mieleen magneettinauha. Kotitarvetallentajat muistavat kelanauhat ja kätevät C-kasetit takavuosilta. Harva enää törmää näihin reliikkeihin ja vielä harvempi taitaa omistaa laitteen, jolla näitä nauhoja pyöritetään. Aikanaan hyvin suositut vempeleet ovat kadonneet kodeista eikä niitä tahdo löytää edes käytettyinä. Nauhoja kuitenkin lojuu yhä kotien vinteillä ja kellareissa, mutta aika alkaa auttamattomasti ajaa niiden ohi.

Magneettinauhat eri muodoissaan ovatkin tulleet käytännöllisesti katsoen tiensä päähän. Aika kohtelee niitä kaltoin, sillä vanhempien nauhojen sisältö on melko varmasti jo kadonnut ja paremmin säilyneidenkin laatu on heikko. Nauhatallenteiden pelastamisella onkin jo kiire ja niitä voi yrittää siirtää uudemmille tallennusalustoille esimerkiksi kirjaston mediasaleissa. Vasta näin vuosien jälkeen oivalsin, että vuosikymmeniä sitten myydyt kasetit ja kelat olivatkin jo tuolloin tavallaan kertakäyttöisiä. Silloin ei vain tullut ajatelleeksi, että näidenkin välineiden aika joskus päättyy. Helsingissä vanhoja tallenteitaan voi käydä digitoimassa Helsinki 10 -kirjaston vinyylibaarissa, jossa digitoituvat samalla myös vanhat vinyylit eli älppärit, singlet ja eepeet.