Nälkäpeli-elokuvatrilogian päätösjakso on Matkijanärhi osa 2. Viimeinen osa koostuu itse asiassa kahdesta elokuvasta, jolloin trilogiassa on tarkalleen ottaen neljä leffaa. Toinen osa tuli ensi-iltaan viime vuonna 2015, ja katsoin se vasta nyt Plejmo-videovuokraamosta. Nälkäpeli pohjautuu yhdysvaltalaisen kirjailijan Suzanne Collinsin samannimiseen romaanisarjaan, joka koostuu kolmesta julkaisusta. Ensimmäinen eli Nälkäpeli ilmestyi vuonna 2008 ja siitä filmattiin elokuva vuonna 2012. Viimeinen osa eli Matkijanärhi ilmestyi vuonna 2010, ja siitä tuotettiin kaksiosainen elokuva. Nälkäpelin voi luokitella tieteis- ja seikkailuelokuvien genreen, sillä tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen Panemin valtakuntaan, jota hallitsee demokratiasta huolimatta yksinvaltiaan ottein presidentti Snow.

Matkijanärhen toinen osa jatkaa ensimmäisessä osassa alkanutta tarinaa. Kaikkiaan tarina alkaa jo Nälkäpeli-rainassa ja jatkuu läpi kaikkien neljän elokuvan. Asetelma on hyvin tavanomainen. Valtion johto on alistanut kansalaiset otteeseensa, ja siitähän seuraa jossakin vaiheessa kapinointia. Tarinassa kapina käynnistyy, kun kansalaiset alkavat saada tarpeeksi nälkäpelistä, jossa uhrataan tarpeettomasti nuoria vanhan perinteen muistoksi. Neljäs elokuva junnaa hieman paikoillaan kuten kolmaskin. Oikeastaan vain ensimmäinen leffa oli mielenkiintoinen ja osin jännittävä. Mielenkiintoni laimeni sarjan edetessä. Toisessa osassa kiinnostusta yritetään pitää yllä yllättävillä juonenkäänteillä. Elokuvassa on mainioita erikoistehosteita ja hienot lavasteet, jollaisia on nykyään helppo tuottaa tietotekniikan avulla. Tieteiselokuvaksi filkka on hieman tavallinen, sillä siinä ei juurikaan mässäillä tulevaisuuden kummallisuuksilla. Kaikkiaan Nälkäpeli-elokuvat ovat harmitonta ajanvietettä, joskin hieman laihaa viihdettä.