Minulle avautui mahdollisuus kavuta Kansallismuseon torniin viime keskiviikkona. Torni on avoinna yleisölle tilauksesta, joten tilasin kierroksen tähän rakennelmaan kauaskantoisesti vajaa kaksi viikkoa sitten, kun sääennuste lupaili kaunista säätä keskiviikoksi. Säätila olikin mitä parhain ja valokuvaukselle suotuisa. Palvelu museossa oli erinomaista. Sain vierailua varten oman oppaan, joka aika ajoin kertoi mielenkiintoisia yksityiskohtia tästä maamerkistä.

Kansallismuseon rakennuksen suunnittelivat arkkitehdit Herman Gesellius (1874-1916), Armas Lindgren (1874-1929) ja Eliel Saarinen (1873-1950), jonka syntymästä oli vastikään elokuussa kulunut 150 vuotta. Kolmikko voitti suunnittelukilpailun vuonna 1902, ja museo rakennettiin pääosin vuosina 1905-1910. Yleisölle museo avattiin vuonna 1916. Kilpailun voittaneessa ehdotuksessa sekä vuoden 1904 pääpiirustuksissa museon torniin oli suunniteltu kelloa. Työpiirustuksista vuosilta 1905-1906 kellotaulu on kuitenkin jätetty pois, ja sen tilalla on vain pyöreä koristeaihe. Poisjäännin syyksi oppaani arvioi silloisen Venäjän keisarin hallitseman suuriruhtinaskunnan niukan rahatilanteen. Torniin ei sittemmin koskaan rakennettu kelloa.

Kansallismuseon torni kohoaa noin 68 metrin korkeuteen merenpinnan tasosta ja noin 58 merkin korkeuteen Mannerheimintien tasosta mitattuna. Parveketaso, jolta pääsee ihailemaan maisemia neljään ilmansuuntaan, on noin 38 metrin korkeudessa. Parveketasolle johtaa 174 porrasaskelmaa. Puiset kierreportaat johtavat parveketasolta likelle huippua. Ylin taso on tosin suljettu yleisöltä, koska yli satavuotiaat portaat ovat paikoin halkeilleet eivät siten ole tyystin turvalliset kapuamiseen. Vierailu parveketasollakin on jo elämys, vaikka ylin taso jäikin saavuttamatta. Kaikkiaan museon ovien taakse kätkeytyvien tilojen hämmästely muistuttaa, että osattiin sitä rakentaa ennenkin ja jo yli sata vuotta sitten.