Murteilla toimitettujen teosten suosio kasvoi kovasti viime vuosisadan lopulla. Kauppojen hyllyille alkoi ilmestyä kiihtyvään tahtiin mitä moninaisempia kirjoja ja sarjakuvia, kaikki eri maakuntiemme murteilla kirjoitettu. Murteet kokivat uuden herätyksen, eräänlaisen renessanssin, kun suuri yleisö löysi opukset omiin kirjahyllyihinsä. Aluksi murteilla ilmestyi suosittuja sarjakuvia kuten Asterixin ja Obelixin seikkailuja sekä kaikkien tuntema Aku Ankka. Sankarit puhuivat milloin savoa, milloin stadin slangia.
Olin joitakin vuosia sitten eräällä äidinkielen luennolla, jossa teemana oli kansakuntamme murteet. Osana luentoa saimme kuulla autenttisia näytteitä murteista, tai juuri niin autenttisia kuin eräät maamme tunnetuimmat näyttelijät voivat niistä tehdä. Itse tunnistan helposti Turun murteen. Kun kuulin manselaisen näyttelijän Ilmari Saarelaisen ääninäytteen, en voinut olla protestoimatta. "Ja tuoko oli Turun murretta?" Sen verran epäonnistunut oli murre-esitys, että hymy olisi varmasti noussut aidon turkulaisen suupielille.
Turun murteessa ei riitä, että osaa lausua sanat oikealla tavalla. Murteessa pitää olla sille tyypillinen intonaatio. Juuri tämän nuotin osaaminen erottaa aidon turkulaisen teeskentelijästä. Onhan esimerkiksi Markku Heikkilä, joka on alun perin kotoisin Turun naapurikunnasta, yrittänyt tulla turkulaiseksi, omien oppiensa mukaan noin 50 vuotta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Heikkilä on kuitenkin ahkerasti julkaissut turuksi pokkareita ja kaiken maailman sanailuja. Muutamaan olen tutustunut, ja aivan ehdottomasti ne ovat mitä mainiointa viihdettä.
Runoilija Heli Laaksonen julkaisi vastikään uuden runokokoelman Sulavoi. Kuuntelin innostuneena Laaksosen haastattelua ja odotin kärsimättömästi otteita uudesta kirjasta ja luonnollisesti ihailtavaa runonlausuntaa Turun murteella. Ja hauskaahan sitä olikin kuunnella pitkästä aikaa, vaikka hieman olinkin pettynyt hänen ääntämiseensä. Heli Laaksosen turku ei ollut aivan sitä aidointa, siitä puuttui se keinuva intonaatio, jota saa kuulla syntyperäisten turkulaisten suusta.
Kielillä, ja miksei myös murteilla puhumiseen liittyy aina joko aito osaaminen tai ylinäytteleminen, milloin kieli on myöhemmin opeteltu. Suomalaisen kannattaa eläytyä näyttelijän rooliin puhuessaan vaikkapa englantia. Englantihan on monelle suomalaiselle se ensimmäinen opittu kieli. Jos haluaa välttää tankeroenglannin, pitää työntää herneet nenään ja avata suuta oikein kunnolla, leveästi ja huulet liikkuen. Murteissa pätee sama sääntö. Mikäli murretta ei osaa syntyjään, on syytä korostaa murteen omia piirteitä. Turun murteessa tärkeää on osata sanoa "kaik asjat sit niimpal kauhian hyvin" oikealla nuotilla. Heli Laaksoselle toivotan menestystä. Jään odottamaan jatkoa hyvin alkaneelle uralle.
Kylmää lunt Mä rakastan sua vallan kauhiast. Mä joka ehtoo vahtaan ikkunast, et kosk sä tuut. Kyl mun sit niimpal vihaks panee, jos sää kylmää lunt tuat mukanas. Mä ku nii orotan sun lämmint halaust. Matti Mattila