Suomen Luonto -lehti on jälleen valinnut vuoden turhakkeen. Nyt jo kuudennentoista kerran valittu turhake on tavara tai palvelu, joka koetaan sananmukaisesti turhaksi tai muutoin vain hyödyttömäksi. Se voi olla myös häiritsevä tai ylipäätään vain kuluttamisen kannalta käsittämätön esine tai vastaava, jolla yleensä on vielä kaiken lisäksi haitallisia ympäristövaikutuksia. Tänä vuonna kyseenalaisen kunniapaikan saa muovinen kananmunakotelo. Ajatus uudelleenkäytettävästä munakotelosta on periaatteessa hyvä, sillä muovista koteloa on tarkoitus käyttää rakennuspalikoina lasten leikeissä. Perinteinen vanha pahvikotelo sen sijaan päätyy useimmiten ainakin kaupunkioloissa suoraan kartonkikeräykseen. Luulenpa, ettei tavoitteena ole ollut pelkästään uusiokäyttö vaan uudistuksessa on mukana myös aimo annos kaupallisuutta. Näinhän saadaan myytyä enemmän kananmunia, jotta lapset saisivat enemmän rakennuspalikoita. Tässä mielessä ratkaisu on oivallinen markkinointi- ja myyntiteko.

Muoviseen kananmunakoteloon en ole toistaiseksi vielä törmännyt. Sen sijaan olen tuskaillut kahdesti viikossa postiluukusta jaetun Postisen kanssa. Postinen on postin mainoskääre, joka nyt sai tänä vuonna Suomen Luonnon kunniamaininnan noin neljänsadan muun turhakkeen joukosta. Onneksi postin lakko keskeytti ainakin hetkeksi turhan roskapostin eikä Postista ole tällä viikolla näkynyt kertaakaan. Posti puolustelee mainoskääreettään monilla ympäristöystävällisillä argumenteillaan, mutta yhdyn valintaraadin mielipiteeseen, että lähtökohtaisesti on parempi olla tuottamatta uutta jätettä kuin tuottaa uutta jätettä ympäristöystävällisesti. Onneksi kuluttajat voivat tehdä kaupassa valintoja ja näin toivon mukaan ohjailla ostopäätöksillään teollisuuden tuotantoa.