Miten paniikki syntyi

Monilla arkipäiväisillä sanoilla on mielenkiintoinen historia. Joidenkin sanojen historia voidaan ajoittaa vuosituhansien taakse jo antiikin Kreikan aikoihin. Sanojen alkuperää tutkivaa tieteenhaaraa kutsutaan etymologiaksi. Se tutkii, miten sanat ovat syntyneet ja mikä niiden historia on. Paniikki on eräs tuiki tavallinen jokapäiväinen sana, jonka alkuperää ei useinkaan tule miettineeksi sen enempää. Se on tässä muodossaan opittu sana, jonka käyttötarkoitus usein tunnetaan ja sitä käytetäänkin ongelmitta kuvaamaan pakokauhua. Sanalla on kuitenkin jännittävä historia.

Paniikki-sana juontaa juurensa Kreikan mytologiaan. Tarina alkaa siitä, kun Cronos, antiikin Kreikan jumalten isä (joka muuten antoi nimensä ajalle) nai siskonsa Rhean, joka puolestaan oli maan jumalatar. Cronoksesta oli tullut jumalten kuningas murhattuaan isänsä Uranuksen. Kuoleva Uranus oli ennustanut: "Sinä murhaat minut nyt ja varastat valtaistuimeni, mutta yksi pojistasi syöksee sinut valtaistuimelta kostaakseen rikoksesi." Nämä sanat kuultuaan Cronos eli hyvin varovaisesti. Yksi kerrallaan hän nieli lapsensa sitä mukaan kuin he syntyivät. Ensimmäiset kolme tytärtä: Hestian, Demeterin ja Heran; sitten kaksi poikaa: Hadesin ja Poseidonin.

Zeus

Rhea oli raivoissaan. Hän oli päättänyt, ettei miehensä saa syödä hänen seuraavaa lasta, josta hän oli varma, että lapsi olisi poika. Kun hänen aikansa tuli, hän hiipi alas Olympos-vuorelta salaiseen paikkaan synnyttämään. Lapsi oli kuin olikin poika, ja hän antoi vastasyntyneelle nimeksi Zeus. Rhea sitoi kultaisen kehdon oliivipuun oksille ja laittoi pojan nukkumaan, jonka jälkeen hän palasi vuoren huipulle. Hän otti kiven, kapaloi sen ja kantoi sitä rinnallaan kehtolaulua hyräillen. Cronos nousi suuresta sängystään ja saapui puhisten ja mylvien, nappasi nyytin vaimoltaan ja nieli sen kapaloineen päivineen. Rhea laskeutui vaivihkaa alas vuorenrinnettä keinuvan kultaisen kehdon luokse ja vei poikansa alas pelloille. Hän antoi paimentolaisperheen kasvattaa pojan luvaten, etteivät sudet koskaan söisi heidän lampaitaan.

Zeus varttui komeaksi nuoreksi mieheksi eikä isänsä Cronos tiennyt hänestä mitään. Rhea alkoi kuitenkin kaivata poikaansa ja lopulta toi hänet takaisin jumalten hoviin esitellen hänet Cronokselle uutena juomanlaskijana. Cronos oli tyytyväinen, koska poika oli kaunis. Eräänä yönä Rhea ja Zeus valmistivat erikoisen juoman. He sekoittivat nektariin sinappia ja suolaa. Seuraavana aamuna valtavan hotkimisen jälkeen Cronos oksensi ensin kiven, sitten Hestian, Demeterin, Heran, Hadesin ja Poseidonin, jotka jumalina olivat yhä elossa. He kiittivät Zeusta ja valitsivat hänet saman tien johtajakseen.

Syntyi suunnaton ja raivokas taistelu. Cronoksen velipuolet, valtavat, kieroutuneet, tummat ja puitakin korkeammat olennot, titaanit, liittyivät taistelujoukkoihin. Cronos piti titaaneja normaalisti vuorilla piilossa kunnes taistelu syttyi. Nyt ne hyökkäsivät raivokkaasti nuorten jumalten kimppuun. Mutta Zeuksellakin oli liittolaisia. Vuorenrinteen alle oli aikoinaan muodostunut luolia ensimmäisistä kuplista maan jäähtymisen seurauksena. Tänne Cronos oli tuhansia vuosisatoja aiemmin piilottanut muita hirviöitä kuten yksisilmäiset kykloopit ja satakätiset. Zeus vapautti nämä rumat serkut ja usutti heidät titaanien kimppuun.

Taivaalta kuului kova ryminä ja meteli. Maan ihmiset kuulivat suunnattoman ukkosen ja näkivät vuorten pirstoutuvan. Maa järisi ja vuorovesi lainehti, kun jumalat taistelivat. Titaanit olivat korkeita kuin puut, ja vanha Cronos oli heidän viekas johtajansa. Hän hyökkäsi hurjana nuorten jumalten perään, mutta Zeus oli asettanut ansan. Puolimatkassa Olympos-vuoren rinteellä hän vihelsi serkuilleen satakätisille, jotka olivat väijyksissä. He nostivat suuria kivenlohkareita, sata kukin, ja sinkosivat ne alamäkeen titaanien päälle. Titaanit luulivat itse vuoren kaatuvan heidän päälleen. Heidän rivistönsä murtuivat ja he pakenivat pakokauhun valtaamina.

Nuori vuohijumala Pan huusi riemuiten. Myöhemmin hän kertoi huutonsa karkottaneen titaanit. Näin syntyi paniikki-sana.

Nuoret jumalat kiipesivät Olympos-vuorelle ja valloittivat linnan, ja Zeuksesta tuli heidän kuninkaansa. Kukaan ei tiedä, mitä tapahtui Cronokselle ja hänen titaaneilleen, mutta aika ajoin vuoret yhä syöksevät tulta ja maa järähtelee.

Julkaistu maanantaina 11.1.2010 klo 18:09 avainsanoilla historia ja lingvistiikka.

Edellinen
Tuulen tytär
Seuraava
Eeppinen elokuva
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä