Elämäkertojen lukeminen on usein kiehtovaa ja jännittävää. Sukellus jonkun henkilön historiaan ja eläytyminen hänen elämäänsä on aina uusi seikkailu lukijalle itselleenkin. Olen lukenut useita elämäkertoja, jotka ovat olleet joko päähenkilön eläessään kirjoittamia tai ulkopuolisen historioitsijan tulkitsemia. Maaliskuun viimeisellä viikolla viettämäni talviloma oli oivallista aikaa lukemiseen, kun kerrankin oli yltäkylläisesti aikaa eikä mikään muu aktiviteetti syönyt lomailuun ja rentoutumiseen varattua vapaa-aikaa. Lomalukemiseksi olin pakannut matkalaukkuun mielenkiintoisen uutuusteoksen. Mikael Jungner on tuttu persoona monelle suomalaiselle, ja viimeistään Yleisradion toimitusjohtajana hän tuli tutuksi lopullekin kansalaisista. Jungnerin toimitusjohtajuus kansallisradiossamme kesti yhden viisivuotiskauden ja päättyi vuosi sitten viime keväänä. Mies ei jäänyt toimettomaksi, ja viime syksynä ilmestynyt omaelämäkerta Outolintu (Helsinki-kirjat, 2010) oli jälleen yksi osoitus puuhakkaan moniosaajan aikaansaannoksista. Viime vuoden saavutukset eivät jääneet vain kirjaan, sillä Jungner valittiin demarien puoluesihteeriksi viime kesänä. Luettuani yli kolmisatasivuisen Outolintu-kirjan en lainkaan ihmettele, että Mikael Jungnerilla on kysyntää mitä moninaisimpiin tehtäviin.

Outolintu on paikoin vauhdikasta luettavaa ja vuoroin syvällistä filosofista pohdintaa. Luin mielihyvällä Jungnerin ajatuksia johtamisesta. Kirjassaan hän kertoo laajalla näkökulmalla ja ajoittain hyvinkin suorin sanoin suomalaisesta yritysjohtamisesta, jonka osittain vanhanaikaisuuteen ja kieroutuneeseen valtapeliin minun oli omien kokemusten pohjalta helppo yhtyä sataprosenttisesti. Jungner ei tyydy pelkästään suomimaan huonoa johtamista vaan tarjoaa kirjassaan myös lukuisia parannusehdotuksia. Nämäkin mielipiteet minun on helppo allekirjoittaa. Verrattain nuoresta iästään huolimatta Jungner (s. 1965) tuntuu ainakin omien sanojensa mukaan olevan kokenut johtaja, ja kyllähän hänen saavuttamansa meriitit tätä tosiasiaa tukevat. Myönnän, että katson kirjan luettuani nyt aivan toisella tavalla nuorenmiehen toimintaa niin menneisyydessä kuin tulevaisuudessakin.

Kirja on oivallisesti tasapainotettu elämän eri näkökulmilla. Kovaksi kuvattua liike-elämää pelataan kuin suoraan takavuosien televisiosta tuttujen saippuasarjojen käsikirjoitusten mukaan nousuineen ja laskuineen, voittoineen ja tappioineen. Vastapainoksi lukija löytää teoksesta Jungnerin herkemmän puolen, rakkauden. Rehelliset kuvaukset rakastumisesta, sydänsuruista, sairaudesta, perhetragediasta ja synkistä ajatuksista luovat inhimillisen ja sympaattisen kuvan Jungnerista tasapainottaen mielikuvaa kovaksikeitetystä pelurista, joka kirjan lukijalle muutoin saattaa välittyä. Kirjan nimi Outolintu kuvaa hyvin uudistusmielistä ja visioivaa Jungneria jäykässä ja vanhakantaisessa suomalaisessa yhteisössä. Tämäkin tunne on minulle tuttu, joten kirjan perusteella tunnumme jakavan paljon yhteisiä ajatuksia. Ihmiset ovat hitaita muutoksille eikä tutuista ja turvallisista totutuista tavoista hevin luovuta. Liian nopea muutostahti saa monien niskakarvat pystyyn, vaikka muutos olisi heidän etujen mukaista. Muutokseen liittyy kuitenkin aina uuden oppimista, ja ehkäpä juuri tätä niin monet ihmiset muutoksissa vastustavat.

Jungnerin omaelämäkerta on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Moni pikkupomo ja miksei myös vähän isompikin johtaja löytää nopeasti itsensä kirjan luonnehdinnoista. Nuoruuden seikkailut ovat aika ajoin hauskaa luettavaa ja näyttävät Jungnerin sosiaalisen puolen joskus ehkä hieman uskallettuunkin tyyliin. Outolintu on ajoittain machoilevaa ja pullistelevaa kerrontaa, mutta niinhän omaelämäkerrat yleensä tuppaavat olemaan, ja kirjan lukijan onkin hyvä pitää tämä mielessään siirtyessään sivulta toiselle. Vähän väliä kansien välistä tuntui leijuvan omankehun tunkkaisuus, ja silloin tällöin huokaisin: "no niinpä tietysti", kun olin lukenut jo ties kuinka monennen toimenkuvan miehen lyhyessä historiassa. Ahtaammin tulkittuna Outolintu antaa Jungnerista narsistisen mielikuvan, mutta loppujen lopuksi kirjan teksti pitää ymmärtää pääosaa esittävän henkilön omana tulkintana itsestään. Kaikkiaan Mikael Jungnerin kirja Outolintu tuo hänet kansan eteen positiivisessa valossa ja ennen kaikkea auttaa ymmärtämään häntä ihmisenä karistaen median luoman illuusion oudosta linnusta ankkalammikossa.

Jungner, Mikael

Outolintu

ISBN

9789525874129

Kustantaja

Helsinki-kirjat