Kiireinen ja vauhdikas viikko sai eilen perjantai-iltana arvoisensa päätöksen Helsingin kaupunginorkesterin kerrassaan upeassa konsertissa. Orkesteria johti kapellimestari Olli Mustonen, joka tunnetaan myös taitavana pianistina. Vierailevana esiintyjänä oli britti Nicholas Daniel, jonka taikurimaisissa hyppysissä oboe sai täysin uuden merkityksen. Illan ohjelma painottui maailmankuulujen venäläisten säveltäjien tuotantoon. Ensimmäisenä yleisö sai kuultavakseen musiikkia jousille, kahdelle oboelle, kahdelle käyrätorvelle ja celestalle. Sarjan baletista Nainen ja sylikoira oli säveltänyt venäläinen Rodin Štšedrin (1932-) kolmisenkymmentä vuotta sitten vuonna 1986.
Konsertin ensimmäisen osan kruunasi Nicholas Danielin esittämä oboekonsertto. Tšekkiläinen muusikko Bohuslav Martinů (1890-1959) sävelsi konserton vuonna 1955, ja se sai kantaesityksensä heti seuraavana vuonna Sydneyn sinfoniaorkesterin konsertissa. Säveltäjän kotimaassa, silloisessa Tšekkoslovakiassa konsertto esitettiin kuitenkin vasta vuonna 1960, kun Martinů oli jo ehtinyt poistua keskuudestamme. Minulla oli toinenkin syy valita juuri tämä perjantai-illan konsertti. Illan viimeinen esitys oli venäläissäveltäjä Nikolai Rimsky-Korsakovin (1844-1908) päätä huimaava Šeherazade. Ihastuin sävellykseen jo nuorena enkä silloin malttanut olla kuuntelematta sitä yhä uudestaan ja uudestaan.
Šeherazade pitää kuulijaa jatkuvasti jännityksessä. Musiikki kehittyy jännittävillä ja itämaisilla sävelillä ja antaa odotuttaa suurta huipentumaa aina viime metreille saakka. Mahtipontinen Finaali onkin eräänlainen päätös lähes tunnin kestävälle sadulle, joka on saanut vaikutteita Tuhannen ja yhden yön tarinoista. Pitkästä aikaa koin taas tunnekuohuja tuttujen sävelmien kaikuessa Musiikkitalon montun pohjasta. Musiikki toi elävästi mieleeni nuoruusvuodet, jolloin kuulokkeet korvilla olin täysin uppoutunut mahtavaan musiikkiin. Jos tuli kapellimestari Olli Mustoselle hiki johtaessaan orkesteria, niin melkein samaa voi sanoa minusta. Keskityin jälleen esitykseen niin etten olisi tiennyt, mitä ympärilläni olisi tapahtunut. Melkein venäläinen ilta ja siinä samassa hektinen työviikko päättyi juhlavasti.