Matkaliput, olkaa hyvä

Pääkaupunkiseudun lähijunissa tapaa suhteellisen harvoin lipuntarkastajia. Saattaa tietysti olla niin, että lippuja tarkastetaan junissa hyvinkin usein, mutta harvoin junalla matkustaessani olen törmännyt tarkastuksiin harvakseltaan. Aikoinaan tein päivittäin työmatkoja Helsingin ja Espoon välillä, ja tuolloin lipuntarkastaja osui kohdalleni kerran kahdessa vuodessa. Tänään vaunuosaston yllätti kaksi tarkastajaa vilkkaimpaan ruuhka-aikaan. Vaunuosastojen välinen heiluriovi vain ponnahti auki, kun pari isokokoista naistarkastajaa astui sisään julistaen kovalla äänellä: "Matkaliput, olkaa hyvä!" Nämä amatsonit loivat jo pelkällä olemuksellaan pelonsekaista kunnioitusta ja melkein kaikki matkustajat jähmettyivät paikoilleen. Muutama koululainen yritti tunkea rotevien naisten välistä poistuakseen asemalle pysähtyneestä junasta. Pakomatkasta ei kuitenkaan tullut mitään, sillä tarkastajarouva levittäytyi kapean käytävän mitalla ja esti karkulaisten aikeet. Näillä kahdella koululapsella ei ollut matkalippua, mikä selitti paniikinomaisen kiireen ulko-ovelle. Näytelmä käytiin aivan siinä edessäni, ja pikkutyttö tarjosi poikakaverinsa matkalippua tarkastajalle. Kaikki ei tuntunut oikein olevan kohdallaan ja inspektööri alkoi tivata tyttösen syntymäaikaa. Kaiken lisäksi poikalapsen matkalippu oikeutti Kirkkonummen sisäiseen liikenteeseen, mutta niiltä konnuilta olimme jo kaukana lähestyessämme jo pääkaupunkia. Lyhyen sanailun jälkeen rotevat naistarkastajat poistivat typertyneet lapsoset junasta seuraavalla asemalla. Toimenpiteestä tuskin oli mitään hyötyä, sillä rasavillit astuivat mitä todennäköisimmin seuraavaan junaan, kun eivät kerran saaneet mitään seuraamuksia.

Kuva
Helge Carlsen

Vaunuosaston alle viidestäkymmenestä matkustajasta neljä matkusti ilman lippua. Yksi näytelmä käytiin vaunun toisessa päässä, jossa eräs nuorukainen selitti astuneensa väärään vaunuun. Hänen oli tarkoitus ostaa matkalippu vaunussa kiertävältä junavirkailijalta. Nuorella miehellä oli jo rahatkin kädessä, joten hän sai tällä kertaa vaihtaa toiseen vaunuun lipunostoon. Minua vastapäätä istui englantia puhunut aikuinen mies, eikä hänelläkään ollut matkalippua. Liputta matkustamisesta kiinnijääminen on jo sinänsä nöyryyttävää, kun kanssaihmiset mulkoilevat pahansuopaisilla katseillaan. Nöyryytystä jatkui, kun mies määrättiin itse täyttämään 80 euron tarkastusmaksuun liittyvän henkilötietolomakkeen. Tyynenä hän tunki maksuosoituksen takkinsa taskuun ja jatkoi älypuhelimensa räpläämistä samalla, kun naistarkastajat vaappuivat seuraavaan vaunuun. Kahdeksankymmentä euroa on melko iso maksu junamatkasta Espoosta Helsinkiin. Samalla summalla olisi päässyt Helsingistä Ouluun tai lentokoneella Amsterdamiin. Sakkomaksulla olisi saanut 20 seutulippua, joilla olisi voinut matkustaa arkipäivisin kahden viikon ajan Espoon ja Helsingin väliä. Toisaalta jos tarkastuksia on kovin harvoin, voi yrittää elää pienessä jännityksessä ja ottaa riskin. Sillä tavoin voi jollakin aikavälillä jopa säästää, vaikka yksikin tarkastuskerta kuittaa säästöt nopeasti.

Julkaistu keskiviikkona 4.5.2011 klo 18:31 avainsanalla liikenne.

Edellinen
Viikko nuukana
Seuraava
Maailman väkiluku
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä