Elokuussa kannattaa liittyä Suomalaisen Kirjakaupan kanta-asiakkaaksi. Liittymislahjaksi saa suunsa makeaksi, sillä jokainen elokuussa liittyvä asiakas saa Kismet-suklaavohvelin, melko makea tarjous siis. Ilmaiset tarjoukset ja ennen kaikkea ilmaiset lounaat kannattaa aina käyttää hyväkseen. Minäkin hain kirjakaupan kantikseksi ja sain siitä hyvästä ilmaisen suklaan. Kanta-asiakkuusohjelmat ovat hyvin suosittuja suomalaisessa kaupankäynnissä. Ovathan nämä ohjelmat yleisiä myös maailmalla, mutta joskus tuntuu, että me suomalaiset olemme tässäkin suhteessa ehkä maailmanennätyskansaa. Kukkaro pursuaa jo nyt mitä erilaisimpia kortteja, joilla saa tai on saamatta alennuksia milloin mistäkin tuotteesta.

Parhaan alennuksen saa, kun jättää turhat ostokset tekemättä. Kaikkea ei tarvitse omistaa. Osan tavaroista voi lainata tai ostaa vielä halvemmalla käytettyinä. Vuokrauskin on keksitty, joten harvoin käytettyjä esineitä, kuten isompia työkaluja kannattaa vuokrata. Kanta-asiakasohjelmien tavoitteenahan on sitoa asiakas vain yhden kaupan uskolliseksi kuluttajaksi. Tämä jalo idea ei vain tahdo oikein toimia käytännössä, sillä jokainen hakeutuu ennemmin tai myöhemmin lähes kaikkien käyttämiensä kauppojen ohjelmiin. Asiakasuskollisuus on kaukana, kun kuluttaja kuitenkin kiertää kaupasta toiseen vertailemassa hintoja tai tutkii niitä netistä.

Kanta-asiakasohjelmat on myös melkoisia luonnontuholaisia ja ympäristön saastuttajia. Asiakas saa kouraansa muovikortin osoituksena uskollisuudestaan. Kortin tekemiseen ja painamiseen kuluu energiaa ja materiaalia. Nämäkin varat olisi voinut säästää ja ohjata tuotteiden halvempiin hintoihin. Loppujen lopuksi kaikki asiakkaat maksavat kanta-asiakasohjelman aiheuttamat ylimääräiset kustannukset. Kustannuksia ohjelmat tuottavat, koska kantiksille lähetetään oma mainosposti ja kauppa pyörittää käytännössä kahta asiakasryhmää. Taitaa kuitenkin olla niin, että nämä tyhjänpäiväiset kanta-asiakasohjelmat ovat tulleet jäädäkseen, joten eipä kai niihin liittyminenkään ole sen turhempaa.