Matkustin tässä taannoin junalla ja kuten yleensä junissa, en tälläkään kertaa ollut ainoa matkustaja. Vieressäni istui nuorempi neiti ja vastapäätä muuan herrasmies, joka oli pukeutunut tummaan pukuun ja mustaan poolopaitaan. Syvennyimme kukin omiin askareisiimme pian junan lähdettyä. Matkan edetessä vieressäni istunut nuorempi neiti alkoi keskustella niitä näitä vastapäätä istuvan herrasmiehen kanssa. Eräässä vaiheessa heidän keskustelunsa alkoi kiinnostaa minuakin, sillä aiheeksi nousi Helsingin ylioppilaskunnan julkaisema Ylioppilaslehti. Tässä vaiheessa oli jo selvinnyt, että herrasmiehemme oli teologi. Tätä olin itsekin epäillyt hänen vaatetuksensa perusteella. Kiinnostukseni kanssamatkustajien keskusteluun heräsi, kun pastoriystävämme alkoi kiivaasti parjata minullekin tuttua Ylioppilaslehteä.

Lehti oli nimittäin teologimme mielestä täynnä hävyttömiä artikkeleita, kiroilua ja epäasiallisuuksia. Hän sanoi lehden toimituksellisen laatutason laskeneen viime vuosina dramaattisesti. Hän ei ollut enää aikoihin löytänyt mitään itselleen sopivaa luettavaa tästä lehdestä, sen verran ala-arvoiseksi se oli kehittynyt. Pastorimme alkoikin pian ylistää teologian ylioppilaiden omaa lehteä, jonka nimi on Kyyhkynen. Hän muisteli, miten korkeatasoinen tuo lehti on aina ollut ja miten erinomaisesti toimitettuja artikkeleita siinä oli julkaistu jo 1950-luvulta asti.

Luen itse melko tarkkaankin Ylioppilaslehden jokaisen numeron. Mielestäni lehti edustaa juuri sellaista oikeanlaista nykyajan opiskelijaa ja opiskelijaelämää, jota parhaillaan elämme. Lehti on hyvin ajan hengessä mukana ja artikkelit ovat erittäin mielenkiintoisia. On luonnollista, että lehden jutut ovat toisinaan karheita, mutta niin on joskus opiskelijaelämäkin. Lehden numerossa 5, joka ilmestyi viime perjantaina, on paljon luettavaa. Erityisen mielenkiintoisiksi nousivat aiheet kaupungin kauneudesta ja juttu kansalaisjärjestöjen avustuksista. Pääkirjoituksen ja kolumnien lisäksi on aina syytä lukea takasivujen tapetilla-palstat, josta tällä kertaa selviää, mitä mäkihyppääjä Janne Ahonen on laukonut Torinon talviolympialaisissa. Tietenkään lehti ei ole kaikkien mieleen, mutta sitä ei tarvitse mollata niin voimakkaasti, kuten pappismiehemme. Lehteähän ei ole pakko lukea lainkaan.