Helsingissä on jo pitkään rakennettu myös näkymättömiin eli maan alle. Maanalaisia tiloja on lähes 400 ja tunneleitakin katujen ja kortteleiden alla on pari sataa kilometriä. Pääkaupunkimme on laajentunut maan alle erityisesti 1960-luvulta lähtien, kun maanalaisen rakentamisen mahdollisuuksia on ryhdytty toden teolla hyödyntämään. Joskus kuulee sanottavan, että Helsinki on kuin reikäjuustoa katujen alla. Tällaisen mielikuvan varmasti saakin, kun arvioi maanalaisen rakentamisen määrää tänään. Helsingin maaperä toisaalta myös soveltuu hyvin tämänkaltaiseen rakentamiseen, sillä kallio on vakaata ja vesitiivistä.

Katseilta piilossa oleva maailma ei noudata ruutukaavaa. Kalliorakentamiselle on luotu oma maanalainen yleiskaava, jolla on myös omanlaisensa säännöt. Esimerkiksi kiinteistön käyttöoikeus maahan ulottuu kuuden metrin syvyyteen tontin alimmasta nurkkapisteestä, minkä jälkeen alkaa kaupungin maanalainen maailma. Talojen ja katujen alle on piilotettu huomattavia hyötyrakennelmia, jotka muutoin olisivat vaatineet maanpäällistä tilaa ja ehkä rikkoneet kaupunkikuvaa. Hyvänä esimerkkinä käy vaikkapa Viikinmäen puhdistamo. Kaupungin kiinteistöviraston geoteknisen osaston osastopäällikkö Ilkka Vähäaho on koonnut näistä jännittävistä maanalaisista tiloista mielenkiintoisen julkaisun. Kirjasessa on laajasti tietoutta Helsingin kaupungin ratkaisujen lisäksi myös muiden kaupunkien toteutuksista. Runsaasti kuvitettu ja lähdeviitteillä rikastettu englanninkielinen julkaisu on ladattavissa PDF-tiedostona kiinteistöviraston verkkosivuilta.