Käväisin eilen töiden jälkeen eräässä iltatilaisuudessa. Tapahtuma oli lavastettu risteilyhenkiseksi, mutta seisoimme tukevasti maissa koko ajan. Laivatoimisto seilasi tunnelmallisesti ja viihdyttävästi, ja vaikka monenlaista suuhunpantavaa oli tarjolla, ei kukaan ollut sentään seilissä. Intohimoinen musiikin ystävä kun olen, en voinut olla panematta merkille taustalla soinutta musiikkia. Ämyreistä kajahteli erittäin mukavaa ja letkeää hissimusiikkia, jota sävytti sooloileva viulu. Kappaleet muistuttivat kovasti ruotsinlaivojen yökerhojen musiikkitarjontaa.

Rohkaisin mieleni ja vaihdoin tiskijukan kanssa pari sanaa illan musiikista. Kysyin aivan aluksi, mitä soittoa kajareista tulvi. Sain selville, että kyseessä oli World Hits Orchestra -niminen kokoonpano ja vielä senkin sain tietää, että taustalla soineet sävelmät löytyivät Spotify-suoratoistoina. Painoin orkesterin nimen mieleen, sillä kappaleet olivat todella rentouttavia ja viihdyttäviä. Kaikki sovitukset olivat instrumentaalisia potpureja eli pidemmän puoleisia koosteita monista tunnetuista sävelmistä. Levytykseen olivat päätyneet sellaiset ikivihreät kuten Amor, Amor ja Brasil, Bésame Mucho sekä La Paloma ja monet muut. Tänään sitten kaivoin kyseisen levyn Spotifystä ja sain jälleen nauttia mukavan letkeästä viihdemusiikista, joka vei ajatukset syksyisen arki-illan ruotsinlaivalle, jossa tanssilattia on tyhjä ja ravintolan reunustan pöytien ääressä notkuu vain jokunen asiakas bändin soittaessa ties monenneko tuhannen kerran. Vuonna 1992 julkaistulla World Hits -albumilla on kahdeksan keskimäärin viiden minuutin mittaista sävelmäsalaattia, joiden kuuntelemiseen saa aikaa kulumaan noin puolisen tuntia.