Suomen liittyminen Euroopan Unioniin ei tehnyt maastamme täysin eurooppalaista. Monet eurooppalaiset tavat ja perinteet ovat tuiki tuntemattomia Suomessa. Esimerkiksi Espanjan Pamplonassa vuosittain vietettävät härkäajot tulivat suuren maailman tietoisuuteen vasta kun amerikkalainen kirjailija Ernest Hemingway kirjoitti niistä teoksissaan 1900-luvulla. Muita melko yleisiä eurooppalaisia tapoja ovat esimerkiksi kesäloman vietto elokuussa tai vaikkapa päivittäinen siesta lounaan jälkeen. Siesta on mielenkiintoinen tapa, sillä siinä pidetään kunnon ruokalepo heti lounaan päätteeksi. Eikä tämä lepohetki ole mikään vartin tirsa vaan parin tunnin tauko. Keskipäivän kuumimmalla hetkellä on luonnollista vetäytyä sisätiloihin ja odottaa ilmanalan viilenevän päivän kääntyessä iltapäiväksi. Siestan aikana voi ottaa nokoset, jonka jälkeen työpäivän jatkaminen on taas helppoa. Jo lyhyetkin nokkaunet iltapäivisin lisäävät kummasti tarmoa.

Ruokailutottumukset nousevat eittämättä esille verrattaessa eurooppalaista elämää suomalaiseen. Olemme saaneet kuulla monelta taholta, miten suomalainen ruoka ei vedä vertoja keskieurooppalaiselle keittiölle. Suomessa ruokailu tuntuu olevan enemmänkin syömistä elämisen vuoksi kuin elämistä syömisen vuoksi. Esimerkiksi lounasaika alkaa monissa paikoin Suomessa jo kello 11, aikaan jolloin muualla vasta lopetellaan aamiaista. Meillä lounasta voi olla vaikeaa saada enää klo 14 jälkeen, toisin kuin Espanjassa, jossa lounasaika usein vasta alkaa tällöin. En osaa sanoa, miksi Suomessa lounas syödään jo aamupäivällä. Ehkä syynä on totut tavat kouluajoilta ja osin ehkä myös se, etteivät suomalaiset useinkaan syö kunnon aamiaista. Minulle kello 11 lounas on aivan liian aikainen. Tuhti aamiainen riittää mainiosti koko aamupäivän aina iltapäivän alkutunneille asti. Jaksottamalla ruokailut sopivasti pitkin päivää pitää nälän tunteen loitolla ja samalla linjat kurissa.