Loppukesän merkit

Kesä on vääjäämättä kääntymässä kohti tämänkertaista loppuaan. Monet merkit ilmassa viittaavat Suomen suven päättyvän jälleen lyhyeen. Koiranleuat ovat aikoinaan keksineet luonnehtia Suomen suvea lyhyeksi, mutta vähälumiseksi. Toisinaan tämä pitää jopa paikkansa. Uusimmissa säätiedotuksissa on povattu muutamille paikkakunnille jopa hallaa. Meteorologit ovat viime päivinä toistaneet helteiden olevan tältä erää ohi. Elokuu on toisaalta vielä elämättä, joten luvassa saattaa olla lämpimiäkin jaksoja.

Vanha kansa on tiennyt jo kauan, milloin kesä alkaa väistyä syksyn tieltä. Naisten viikko on perinteisesti ollut sateinen, mikä on kenties ensimmäinen merkki pitkän ja kuuman kesän loppumisesta. Viikko on oikeastaan saanut nimensä allakasta, missä viikon jokaisena päivänä on vain naisten nimipäiviä. Tarkalleen ottaen viikko alkaa heinäkuun 19. ja päättyy 24. päivä. Vielä tulee mätäkuu heinä-elokuun vaihteessa. Tämä heinäkuun 23. ja elokuun 23. välinen aika on vanhan kansan mielestä huonoa aikaa erityisesti elintarvikkeille, jolloin mikään ei oikein tahdo pysyä tuoreena. Ehkä kouriintuntuvin ennusmerkki on Jaakon päivä 25. heinäkuuta. Tuolloin sanotaan Jaakon heittävän kylmän kiven veteen, jolloin sisävedet alkavat lopullisesti viiletä kohti syksyä.

Yksi kesän päättymisen merkki on tietenkin kesäloman päättyminen. Omalta osaltani se on taas päättynyt, ja työt ovat jatkuneet tällä viikolla. Muutaman päivän jätin tuonnemmaksi, ehkä mahdollista syyslomaa varten, sen saa sitten aika näyttää. Tänä vuonna kesälomani oli hieman rikkonainen. Yksi viikko kului jo kesäkuussa, kun matkustimme viikoksi Barcelonaan. Pari viikkoa kului kesän kuumimpia helteitä pidellen ja pientä kotiremonttia tehden. Remonttia en paljon päässyt toteuttamaan, mutta verhojen ripustusmekanismi tuli kuitenkin korjattua.

Olisin voinut oikeastaan perustaa pienen projektin verhoremontista. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä ajattelin verhojen kiinnityksen korjaamisen olevan aivan pikkujuttu, jonka voi helposti hoitaa yhden päivän aikana. Tässä suhteessa arvioni työn laajuudesta ei osunut oikeaan. Alkuperäinen ongelmahan oli muovisten liukujen vähittäinen kuluminen ja hajoaminen. Kattoon on asennettu U-kisko verhonnipistimien liukuja varten. Liut ovat muovisia kiekkoja, joiden muovisista lenkeistä riippuvat varsinaiset verhonipistimet. Liukuja ei valmisteta metallisina, enkä halunnut jatkaa niiden käyttöä, koska se olisi vain siirtänyt varsinaista ongelman ratkaisua eteenpäin. Muoviosien valinta näinkin kovaan käyttöön tuntuu omituiselta. Verhoja avataan ja suljetaan päivittäin, joten liukumekanismi on kovalla koetuksella.

Olin päättänyt uusia verhojen kiinnitysmenetelmän metalliseksi. Siksi olikin luonnollista pyytää tarjous alan erikoisliikkeeltä eli oikein kunnon verholiikkeeltä. Sain tarjouksen Silent Gliss -merkkisestä verhojen kiinnitysmekanismista. En kuitenkaan voinut hyväksyä tarjousta, sillä mekanismi koostui 90-prosenttisesti muoviosista. Ihmettelen myyjän asennetta, sillä kuvasin tarkkaan nykyisen ongelman ja pyysin erityisesti järjestelmää, joka olisi metallinen. Myyjä vain puolusteli ja kertoi myyneensä näitä järjestelmiä jo 26 vuotta. Tietenkään mitään ongelmia ei ollut esiintynyt näiden vuosien aikana, sehän nyt oli selvä. Tuntuu aivan hassulta, että myyjä väen väkisin tekee tarjouksen tuotteesta, mikä ei missään tapauksessa vastannut asiakkaan tarjouspyyntöä. Olen jo niin tottunut tähän suomalaiseen (olemattomaan) "asiakaspalveluun", etten jaksanut enää ryhtyä väittelemään vaan päätin jatkaa uuden mekanismin etsintää.

Metallisen verhokannatinjärjestelmän löytäminen osoittautui vaikeaksi näinkin isossa kaupungissa kuin Helsingissä. Tarjontaa oli hyvin vähän, itse asiassa vain muutamia merkkejä, jotka nekin kaikki kunnioittivat uskollisesti muovin mahtia. Olin kuluttanut jo pari päivää kolutessani kauppoja ja alan erikoisliikkeitä, mutta tulos oli joka paikassa sama. Tuntui aivan siltä, kuin verho- ja sisustusliikkeet olisivat jonkinlaisessa kartellissa, sillä kaikki myivät samoja tuotteita. Muovia, muovia ja taas lisää muovia!

Annoin lopulta periksi ja suuntasin matkani nyt rautakauppaan. Viimeisenä toivonani olin ajatellut korvata verhojen kiinnityksen joillakin rautakaupan tarvikkeilla, kuten yksinkertaisella metalliputkella ja siihen sopivalla kiinnitysmekanismilla. Putkea kyllä löytyi, mutta ei kiinnitystarvikkeita, joilla olisi saanut putken kiinni katossa olevaan U-kiskoon. Tarkoituksenani oli hyödyntää jo olemassa oleva U-kisko kiinnittämällä verhotangon kannattimet siihen. Se olisi onnistunut mainiosti tavallisilla uraruuveilla, joita löysinkin aluslevyineen rautakaupasta. Enää siis puuttui uuden verhotangon kannattimet sekä tankoon sopivat verhorenkaat nipistimineen.

Löysin sattumalta Stockmannin sisustusosastolta tarkoitukseen sopivat, ruotsalaiset Hasta-merkkiset verhotangon kannattimet. Ne olivat enemmän kuin valetut tarkoitukseeni ja juuri sopivasti alennusmyynnissä puoleen hintaan. Nyt oli kaikki osaset lopulta kerätty ja verhotangon asentaminen saattoi alkaa. Asennus oli helppoa, sillä kannattimet oli helppo vain ruuvata paikoilleen. Loppujen lopuksi verhojen kiinnitysmekanismin uusiminen onnistui erinomaisesti. Kaikki tavoitteet tuli täytettyä. Uusi mekanismi on nyt sataprosenttisesti metallia, vanha U-kisko jäi paikoilleen eikä remontti ollut lopulta kovin kalliskaan. Kannattimet, ruuvit ja verhotanko maksoivat noin 30 euroa. Kallein osuus oli verhorenkaat, joita tarvitsin 40 kappaletta. Nämä maksoivat lähes euron kappale, mutta sisälsivät metallisen renkaan lisäksi myös nipistimen. Verholiikkeeltä saamani muovinen tarjous olisi tullut maksamaan arviolta kolme kertaa enemmän. Järjestelmän kestävyydestä minulla ei ollut muuta tietoa kuin myyjän vakuuttelu.

Ruotsalaiset tuntuvat tuntevan kodin tarpeet ja ymmärtävän muutenkin kestävän kehityksen ja laadun perään. Tällä kertaa parhaimman ja kestävimmän tuotevalikoiman tarjosi ruotsalainen Hasta. Sen kaikki Stockmannilla myynnissä olevat kannatin- ja kiinnitysosat olivat metallisia, kun taas suomalaiset vastaavat osat olivat järjestään muovisia. Näitä vaihtoehtoisia tuotteita ei ollut tarjolla sisustusalan erikoisliikkeissä ja Stockallakin ne näyttivät olleen poistomyynnissä. En tiedä, miten valtaosa suomalaisten kotien verhoista on kiinnitetty, mutta tämä kertakäyttöhyödykkeiden valikoima kaupoissamme puistattaa. Niinhän se on, että sitä kuluttajat ostavat, mitä myyjät myyvät.

Julkaistu keskiviikkona 19.7.2006 klo 17:04.

Edellinen
Orja - osa 5
Seuraava
Varaslähtö vaaleihin
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä