Euroopan unionin toimielimien ajanmukaistamiseen tähtäävä Lissabonin sopimus astui voimaan tänään. Sopimus vahvistaa parlamentin asemaa antamalla sille enemmän valtaa vaikuttaa unionin lainsäädäntöön, talousarvioon ja kansainvälisiin sopimuksiin. Näkyvin muutos on Euroopan presidentti sekä ulkoministeri. Yhteisymmärrykseen on kuljettu pitkä tie, sillä sopimus allekirjoitettiin jo kaksi vuotta sitten. Suomen eduskunta hyväksyi omalta osaltaan sopimuksen puolitoista vuotta sitten kesäkuussa 2008. Tavallisen suomalaisen kannalta Lissabonin sopimus ei juurikaan tuo jokapäiväiseen elämään suuria muutoksia. Sen sijaan politiikan huipulla muutokset näkyvät tai ainakin pitäisi näkyä.

Tasavallan presidentin ja hallituksen välillä on pitkään mutistu niin sanotusta lautaskiistasta. Suomella on aiemmin ollut unionin huippukokouksissa kahden lautasen edustus. Tämä on tarkoittanut presidentin ja pääministerin osallistumista kokouksiin. Tänään voimaan astunut sopimus on kuitenkin yksiselitteinen. Jatkossa Suomea edustaa huippukokouksissa yksin pääministeri. Vaikka asia on näin yksinkertainen, jatkaa presidentti Tarja Halonen esikuntineen yhä jääräpäisesti puheita presidentin mahdollisuudesta osallistua kokouksiin. Kuoroon on liittynyt näkyvästi myös oppositiopuolue SDP, joka Halosen puolueena on vähän niin kuin velvoitettukin puolustamaan nyt rannalle jäävää valtion päätä.

Maamme presidentin valtaoikeuksia on vuosien mittaan kavennettu. Mielestäni presidentiltä voisi riisua loputkin valtaoikeudet ja tehdä presidentti-instituutiosta sisäpolitiikan hiljainen merkkihenkilö. Presidenttimme valtahan on peräisin jo kohta sadan vuoden takaisesta kompromissista, joten nyt olisi korkea aika herätä tähän maailmanaikaan. Toisaalta ymmärrän myös presidentin halun osallistua kokouksiin. Onhan hän tavannut siellä paljon muita valtionpäämiehiä ja -naisia, ja nyt nämä kekkerit uhkaavat siis päättyä.