Ennen vanhaa kaupunkien keskustoissa talojen kivijaloissa oli lukuisia elintarvikkeiden erikoisliikkeitä. Maitokaupassa myytiin maitoa, voita, juustoja ja ylipäätään kaikenlaisia meijerituotteita. Lähileipomosta sai leivät ja leivonnaiset ja lihakaupasta tietysti lihat. Tällaisten pienkauppojen lisäksi katukuvaa koristivat sekatavarakaupat sekä siirtomaatavarakaupat, joista sai sitten kaiken muun suuhunpantavan. Valintamyymälät kuitenkin kuihduttivat erikoisliikkeet, joita tuskin enää tapaa katujen varsilla. Kivijalat kumisevat joko tyhjyyttään tai niihin on asettunut toimistoja tai muita erinäisten alojen yrittäjiä.

Takavuosilta on kuitenkin jäänyt siihen kuuluisaan miesmuistiin eräs hupaisa vuoropuhelu. Keskustelu on samalla oiva esimerkki suomen kielen monimerkityksellisyydestä ja miten saman asian voi ymmärtää monella tavalla. Sattui nimittäin niin, että eräs mies asteli lihakauppaan ja ryhtyi ostoksille.

- Saisinko potkia ja sorkkia?

Lihakauppias seisoi tiskinsä takana ja nosti tuiman katseensa herrasmiehen silmiin. Hetken kaksikko tuijotti toisiaan, kunnes kauppias totesi lakonisesti:

- Ette, saatte maksaa ja kärsiä!