Uudet ja hintavat Eye-Fi-muistikorttini uhkasivat nekin muuttua virattomiksi ja tavallisiksi muistikorteiksi ilman langatonta ominaisuutta. Aloin tarkemmin tutkia ongelmaa, koska valmistajalta en saanut mitään apuja. Monien viestiketjujen jälkeen tulin siihen tulokseen, että kortteja ei voi enää uuden ohjelmistoversion myötä liittää entiseen tapaan kotiverkkoon vaan ne luovat oman langattoman verkon, johon tietokoneen pitää kytkeytyä. Kokeilin tätä vaihtoehtoa yhdistämällä kannettavan tietokoneeni Wi-Fi-muistikorttiin. Läppärin sisäänrakennettu langaton tuki on suunniteltu ottamaan yhteys langattomaan tukiasemaan, jollainen Eye-Fi-muistikorttikin on. Yhteys muodostui ja tietokoneen tukiasemalistalle ilmestyi muistikorttini. Kuvatkin alkoivat siirtyä kamerasta tietokoneelle. Ongelmana oli vain enää se, että en päivittäin käytä kannettavaa tietokonettani vaan pöytäkonetta, jossa ei ole langattoman verkon tukea.

Seuraavaksi aloin pohtia pöytäkoneeni varustamista langattoman verkon tuella. Alan kaupoista löytyi nopeasti ratkaisu eli adapteri, jolla kuuron PC-koneen sai muunnettua Wi-Fi-verkkoa käyttäväksi laitteeksi. Vaihtoehtojakin löytyi useita alkaen erilaisista USB-sovittimista koneen sisälle PCI-väylään asennettaviin adaptereihin. Pöytäkoneeni USB-portit olivat uhkaavasti alkaneet huveta monenlaisten oheislaitteiden vallattua vapaat portit. Toisaalta koneen PCI-väylässä oli vielä runsaasti vapaita paikkoja jäljellä, joten päätin hankkia mikrotietokoneen sisälle asennettavan sovitinkortin. Verkkokaupasta löysin edullisen, noin 30 euron hintaisen ASUS PCE-AC51 -laajennuskortin, josta löytyi riittävästi siirtonopeutta tarkoituksiini. AC750-mallilla on kaksi isoveljeä AC1200 ja AC1900, jotka eroavat hankkimastani kortista vain nopeutensa suhteen. Halvemmassa mallissa on kaksi nopeutta 300 ja 433 megabittiä sekunnissa. Kalliimmassa AC1200-mallissa nopeudet ovat vastaavasti 300 ja 867 megabittiä ja kaikkein kalleimmassa AC1900-mallissa 1,3 gigabittiä ja 600 megabittiä sekunnissa. Kotitarpeisiini halvempi kortti oli aivan riittävä, sillä kuvia siirtyy tyypillisesti vain joitakin kymmeniä kerralla.

Sammutin tietokoneeni ja asensin sovittimen PCI-väylään. Tätä ennen olin ladannut valmistajan nettisivuilta uusimmat ajurit, jotka asensin heti koneen käynnistyttyä. Windows 10 -käyttöjärjestelmä tosin tunnisti verkkokortin välittömästi, ja olisin varmaankin voinut käyttää sitä ilman valmistajan ajureitakin, mutta ajattelin kuitenkin viedä asennuksen loppuun tältäkin osin. Buutin jälkeen nappasin valokuvan kamerallani ja annoin käyttöjärjestelmäni etsiä langatonta verkkoa. Piilotettu kotiverkkoni luonnollisesti löytyi muitta mutkitta ja niin löytyi myös Eye-Fi-kortin luoma langaton verkko. Yhdistin kamerani kotikoneeseen ja samalla alkoivat valokuvat valua kiintolevylle entiseen tapaan. Loppusilauksena asetin käyttöjärjestelmän muodostamaan jatkossa yhteyden langattomaan Eye-Fi-verkkoon automaattisesti, jolloin kuvat alkavat siirtyä heti, kun kamera tai skanneri kytketään päälle. En osaa sanoa, onko nyt asentamastani langattomasta verkkokortista muuta hyötyä kuin ottaa vastaan langatonta kuvansiirtoa. Pääasia oli kuitenkin saada kalliit Wi-Fi-muistikortit jälleen hyötykäyttöön.