Aamu alkoi Etelä-Suomessa raikkaan kirkkaassa loppusyksyn säässä. Vain asteen pari pakkanen antoi esimakua tulevasta talvesta. Tuollainen lämpötila ei vielä tuntunut juuri missään, mutta iltapäivällä kaikki oli jo toisin. Tuuli yltyi mitä pidemmälle päivä ehti. Yhden aikaan iltapäivällä alkoivat ensimmäiset hiutaleet laskeutua taivaalta. Ennustettu lumimyräkkä oli matkalla etelästä maamme yli pohjoiseen. Ilmatieteenlaitoksen säätutkasta saattoi nähdä, miten rintama eteni iltapäivän mittaan. Kuuden aikaan illalla pääkaupunkiseudulla näytti olleen pieni tauko, mutta aivan lähistöllä oli tulossa rankka saderintama, joka tiesi entistä suttuisempaa keliä.

Tuuli oli voimistunut ja pikkupakkanen tuntui entistä kylmemmältä. Lumisateesta ei oikein voinut puhua, sillä valkeat hiutaleet sulivat nopeasti ja kastoivat paikat kuin sateella ikään. Odottelin paikallisjunaa katoksettomalla seisakkeella ja sain tuta talven kylmyydestä ja etelän loskakelistä. Juna oli tapansa mukaan myöhässä, ja sain värjötellä aukealla tavallista pidempään. Lämpimään vaunuun nouseminen sentään lohdutti, kun juna vihdoin pysähtyi asemalle. Pian sain kuitenkin taas astua ulos kylmään ja märkään iltaan. Pitkään en luonnollisestikaan ulkona viihtynyt, vaan kiiruhdin sisätilojen lämpöön. Jossakin välissä ehdin jo kaivata kesän kuumia päiviä.