Suomalainen rock-yhtye Hurriganes on ollut jälleen uutisotsikoissa viime aikoina. Yhtyeen alkutaipaleista kertova elokuva Ganes sai ensi-iltansa viime syksynä. Tämä luonnollisesti selittää yllättäen kohonnutta uutta suosiota. Hurriganes on eräs kaikkien aikojen menestyneimmistä kevyen musiikin pumpuistamme. Saavutus on sikälikin historiallinen, että bändi aloitti jo vuosikymmeniä ennen nykyisiä menestyneitä megabändejä. Ganes-elokuva ei suinkaan ollut ensimmäinen Hurriganesista kertova raina. Jussi Itkonen ohjasi vuonna 1976 reilun tunnin mittaisen Kuumat Kundit -elokuvan, joka seuraa bändiä yhden viikon ajan silloin, kun suosio oli kaikkein kuumimmillaan.
Itkosen elokuva on puolittain dokumentti. Siinä esiintyvät bändin oikeat jäsenet ja antavat ikään kuin haastatteluja leffan ohjaajalle. Henry "Remu" Aaltonen, Christer "Cisse" Häkkinen ja Ilkka "Ile" Kallio ovat tietenkin pääosissa. Sivutarinassa kerrotaan Sepon (Kari Heiskanen) ja Marjan (Lilli Kaipainen) tapaamisesta, valmisteluista loppuviikon konserttiin sekä itse konsertista. Nuoret tapaavat 1970-luvulle tyypillisessä baarissa, jollaisia tuskin enää löytää mistään päin maatamme. Aika ajoin filmillä vilahtaa yli kolmenkymmenen vuoden takainen Helsinki. Varsinaisesti elokuvan tapahtumat sijoittuvat bändin treenikämpälle, hotelliin sekä studioon ja muihin sisätiloihin.
Katsoin elokuvan kaihoisin mielin. Muistan nimittäin vielä hyvin elävästi, kun nuorena poikana kävin kaverini kanssa katsomassa sen elokuvateatterissa. Erityisesti mieleeni jäi ennen elokuvaa esitetyt loputtomilta tuntuneet mainokset. Mainoksia näytettiin niin paljon, että yleisö alkoi jossakin vaiheessa jo hermostua. Meteli nousi niin kovaksi, että filmi pysäytettiin ennen kuin varsinainen elokuva oli ehtinyt edes alkaa. Teatteri etuosaan asteli henkilökuntaan kuulunut mies, joka kertoi elokuvan jatkuvan vasta, kun yleisö on rauhoittunut. Niinpä siis jouduimme kiltisti katsomaan meille turhanpäiväisiä mutta varmasti elokuvan tuottajalle taloudellisesti tärkeitä mainoksia. En olisi ihmetellyt, jos niitä mainosrainoja olisi tullut kaiken kaikkiaan vaikkapa parinkymmenen minuutin ajan. Niin loputtomalta ne tuntuivat. Seuraava tarkkaan mieleeni jäänyt kohtaus elokuvasta on Remun karjaisu "Come in", kun hotellin ovelta kuuluu koputus. Hotellimajoitus tuntui ylelliseltä ja oli varmaankin juuri sellaista rock-esiintyjän elämään, jollaiseksi nuorina poikina sen kuvittelimme. Todellisuus oli tuolloin toisaalta hyvin erilainen haavekuviin verrattuna.
Kuumat Kundit kertoo omalla pelkistetyllä kielellään 1970-luvun rokkarin elämästä. Leffa on karhea ja sen toteutus maistuu halvalta. Kuvaus on kuin kaitafilmikameralla ja käsivaralla ammuttu. Pitää kuitenkin muistaa, että elokuva tehtiin aikoinaan pienellä budjetilla ja oli ensimmäinen varsinainen koko illan elävä kuva suomalaisesta rock-yhtyeestä. Sittemmin musiikkivideoista ja pidemmistä elokuvauksista on tullut olennainen osa yhtyeiden julkisuuskuvaa. Tämä Hurriganesista kertova elokuva on katsomisen ja videohyllyyn hankinnan arvoinen. Se on samalla eräänlainen kulttuuriteko suomalaiselle elokuvalle ja musiikille.