Kahvi on tunnetusti suomalaisten epävirallinen kansallisjuoma. Virallisen kansallisjuoman tittelistä ei tarvinne kisata, sillä sen seurauksista saamme lukea tavan takaa iltapäivälehdistä. Kahvi puolestaan on hyväksytty monella kansantasolla. Se ei ole enää rikkaiden kaupunkilaisten juoma, kuten vielä parisataa vuotta sitten. Kahvista on tullut koko kansan nautinto, jota on lupa nauttia niin pyhänä kuin arkenakin sekä paikasta ja ajasta riippumatta. Monille aamu alkaa kahvikupposella ja päivän päätteeksi saatetaan vielä juoda iltakahvit. Tosin itse en pahemmin enää iltapäivän jälkeen nauti kahvia sen piristävän vaikutuksen vuoksi.

Kuumana kesäpäivänä kuppi kuumaa kahvia maistuu erinomaiselta. Aivan kuin helteinen ilman jotenkin lisäisi kahvin makua tai ainakin kahvista tulee nautittua enemmän, kun päivä on oikein paahteinen. Kahvi sopii kaikenlaisiin tilanteisiin vuodenajoista riippumatta. Kyläilystä ei selviä ilman kahvipöydässä käyntiä. Kaikenkokoiset juhlat huuhdellaan kahvilla ja usein myös miestä väkevämmillä juomilla. Myös ikävämmät tapahtumat, kuten hautajaiset, kestetään sisukkaasti kahvin voimalla. Kahvilla onkin monia hyviä puolia, jos myös pieniä haittojakin.

Kahvikin on addiktoiva aine. Siihen voi jäädä koukkuun, kuten ilmaisu tällaisissa keskusteluissa kuuluu. Jos säännöllinen kahvitauko jää pitämättä ja kahvikuppi juomatta, saattaa seurauksena olla pieni päänsärky. Se on seuraus alkavista kofeiinin vieroitusoireista. Kahvin sisältämä kofeiini on mieto piriste, jota keho ja erityisesti aivot tottuvat nopeasti saamaan säännöllisesti. Mistään vakavasta riippuvuudesta ei kuitenkaan ole kyse. Kahvin piristävästä vaikutuksesta pääsee muutamassa päivässä eroon eikä kofeiinin puutteen aiheuttama päänsärky enää vaivaa. Kofeiini ei myöskään aiheuta hallusinaatioita tai muita outoja ilmiöitä. Sen ainoa teho liittyy sen piristävään vaikutukseen. Joten kuppi pari kahvia päivittäin on yhä paikallaan.