Tilasin tiistaina muutaman tarvikkeen Belfastissa sijainneesta verkkokaupasta. Aluksi tilaaminen ei tahtonut onnistua, sillä kassalla kysyttiin toimitusosoitetta, ja osoitteeksi olisi kelvannut ainoastaan Irlanti tai Iso-Britannia. Otin yhteyttä verkkokauppaan, koska siellä luvattiin toimittaa kansainvälisesti. Muutaman päivän kuluttua sainkin vastauksen. Kauppa tosiaan toimittaa myös Manner-Eurooppaan, mutta he tarvitsivat tarkan toimitusosoitteen, jotta voivat hinnoitella toimituskulut. Pian kaupan kassalle olikin ilmestynyt kolmas vaihtoehto: Finland. Vastausviestissä minulle kerrottiin, että toimitus Suomeen maksaa 15 puntaa, ja tämä summa sitten ilmestyikin kassalla. Pidin kuluja erittäin kohtuullisina, joskin olin vain muutamaa viikkoa aiemmin tilannut hieman vastaavanlaisia tarvikkeita Yhdysvalloista. Sieltä pikatoimitus kuriirilähetyksenä maksoi vain 10 dollaria.

Jätin tilauksen siis tiistaina. Torstaina sain DHL-kuriirifirmalta ilmoituksen, että minulle oli tulossa lähetys Irlannista. Lähetys toimitettaisiin kotiin perjantaina iltakahdeksaan mennessä. Minulle kotitoimitus ei ollut mahdollista, koska perjantai oli työpäivä, eikä kotona olisi ollut ketään vastaanottamassa lähetystä. Vaihtoehtona oli noutaa lähetys jostakin DHL Express -noutopisteestä. Enää tarvitsi vain valita sopivin noutopaikka. Nettisivulla oli jo valmiiksi valittuna kuriirifirman pääkonttorin yhteydessä toimiva noutopiste Vantaalla. En halunnut tietenkään lähteä kauas Vantaalle hakemaan lähetystäni, joten tarjosin nettisivulla noutopaikaksi Helsinki-kymppiä. Sieltä ei noutopistettä löytynyt kuten ei löytynyt muualtakaan Helsingistä. Sivulla istui sitkeästi vain Vantaan toimipiste, joten tyydyin sitten siihen. Harmittelin jo valmiiksi, että joudun nyt matkaamaan lentokentän kupeeseen jollakin joukkokulkuvälineellä.

Perjantaina aamupäivällä sain toimituspäivityksen. Lähetys oli nyt noudettavissa. Tarkastelin aluksi kartan katunäkymästä, miltä noutopiste näyttää, jotta löytäisin sen helposti, kunhan joskus pääsen sinne asti Vantaalle. Reittioppaasta sain matkaohjeet bussimatkalle. Bussi lähti Hakaniemestä, joten otin ensin ratikan ja kävelin Hakaniemen torin poikki lähtöpysäkille. Pitkään ei tarvinnut lähtöä odottaa, sillä bussi lähti kolmen minuutin kuluttua. Latasin mobiilisovellukseen C-lisävyöhykkeen, sillä olin menossa AB-vyöhykkeiden ulkopuolelle. Parinkymmenen minuutin ajon jälkeen jäin Tuusulantien varrella pois Ruskeasannan pysäkillä. Pysäkki seisoi käytännöllisesti katsoen keskellä ei mitään. Vieressä humisi Tuusulanväylän liikenne, mutta muuten ympärillä oli vain karua metsää eikä sivilisaatiota ollut lähimaillakaan. Pysäkilläkin oli vain yksinkertainen linja-autopysäkin liikennemerkki. Onneksi olin etukäteen ottanut selville reitin pysäkiltä kuriirifirman rakennukselle, joten tiesin jo bussista noustessani, mihin suuntaan kannatti lähteä jatkamaan matkaa kävellen.

Muutaman kymmenen metrin päässä oli Tuusulanväylän ylittävä ylikulkusilta, joka päättyi kuin seinään suoraan metsään. Jalkakäytävää ei ollut, vaan edessä oli kapea kinttupolku metsän läpi. Kulkuväylä ei ollut millään tavoin koneellisesti tehty, vaan ajan kuluessa poljettu kuoppainen ja mutkainen polku tiheän metsän siimeksessä. Joitakin satoja metrejä myöhemmin päädyin pian teollisuusalueelle, ja näin jo toimitalon parin sadan metrin päässä. Aurinko porotti täydeltä terältä, ja panin merkille, että ulkona oli läkähdyttävän kuumaa hiostavan kostean ilman takia.

Noutopisteessä oli kaksi virkailijaa, joista toinen tervehti minua heti astuttuani ovesta sisään. Suuntasin hänen palveltavaksi ja kerroin tulleeni noutamaan lähetystä. Muutaman minuutin kuluttua pakkaus olikin sitten jo kädessäni, ja asiani oli hoidettu. Virkailija oli loppuun asti erittäin ystävällinen ja sai minut unohtamaan pitkän ja vaivalloisen matkan Vantaan puolelle. Lähdin paluumatkalle. Ulkona lämpötila tuntui edelleen nousseen tai sitten ilmankosteus oli kohonnut entisestään. Tarkastin jälleen mobiilisovelluksesta bussireitin paluumatkaa varten. Pysäkki oli sopivasti vain joidenkin satojen metrien ja muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Bussi tuli juuri sopivasti noin kolmen minuutin odottelun jälkeen.

Istahdin penkille ja huomasin pian lattialla euron kolikon. Onnittelin itseäni, sillä näin ylimääräinen lisävyöhykkeestä maksamani kuluerä kutistui kahdesta ja puolesta eurosta yhdellä eurolla. Hämmästyttävää tässä kaupankäynnissä oli toimituksen nopeus. Vain kahdessa päivässä tavara oli kulkenut Irlannin Belfastista Saksan Leipzigin kautta Suomeen. Lisäksi kauppa oli pakannut tavaran erittäin huolellisesti, sillä se olisi muutoin kuljetuksen aikana helposti vahingoittunut. Vaikka lähetyksen hakemisesta aiheutuikin hieman ylimääräistä vaivaa, olin loppujen lopuksi hyvin tyytyväinen hankintaani.