Kuulin kerran erään tuttuni sadattelevan: "Kumma José!" Oivalsin välittömästi sanaleikin. Juttu ei välttämättä avaudu kirjoitettuna. Se pitää kuulla ääneen lausuttuna. Lausuakin pitää oikealla tavalla. José on tyypillinen espanjankielinen etunimi. Espanjan kielessä j-kirjain lausutaan suomalaisittain h-kirjaimena, joten José lausutaankin [hose:]. Lausumisessa pitää vielä ottaa huomioon e-kirjaimen päällä oleva akuutti, joka suomalaisen korvassa kuulostaa venytetyltä tai ikään kuin kahdelta peräkkäiseltä e-kirjaimelta. Näitä seikkoja vasten lausahdus kuuluu äännettynä [kumma hose:] ja suomen kielellä kirjoitettuna "kumma hosee". Sanaleikin tästä tekee näiden kahden sanan ensimmäisten tavujen vaihtaminen keskenään. Samalla selviää tuttuni todellinen sadattelun merkitys.

José esiintyy eräässä toisessakin sanaleikissä. Joukkokulkuvälineet eivät tunnetusti aina porhalla pysäkille heti, kun matkustaja saapuu sille odottelemaan. Odottavan aika käy pitkäksi ja jossakin vaiheessa tulee huokailtua, että "Tulisi nyt José!". Tämä toive pitää avata lähes sanatarkasti suomen kielelle muotoon "Tulisi nyt jo se...bussi!" Lausahduksessa on yhdistetty kaksi sanaa "jo" ja "se" muotoon "jose", josta puolestaan päästään pienellä päättelyllä jälleen tuttuun "José"-muotoon. Ainahan näitä kummallisia sanaleikkejä ei oikein tahdo ymmärtää, mutta joillekin ne ovat mukava harrastus, vaikka kaikille ne eivät heti avaudukaan.