Luottokortilla maksaminen tuntuu olevan vaikeaa Suomessa. Kauppiaat eivät näyttäisi vieläkään tuntevan muita maksuvälineitä kuin käteinen raha ja pankkikortti. Tavan takaa joudun tilanteeseen, jossa vikkeläsorminen kassahenkilö on veloittanut pankkitiliäni, vaikka olen nimenomaan pyytänyt saada maksaa luottokortilla. Juuri koskaan luottokortilla maksaminen ei sinänsä ole ollut ongelma. Ongelmaksi muodostuu kassan käytön rutinoituminen. Siitäkin huolimatta, että asiakas pyytää veloittamaan luottokorttiaan, kassa rutiininomaisesti veloittaa pankkikorttia.

Tällaisista virheistä sitten alkaakin varsinainen show. Tarkkaavainen asiakas huomaa virheen yleensä heti ja pyytää kassaa korjaamaan veloituksen. Monissa paikoissa korjaus käy nopeasti ja pankkikorttiveloitus hyvitetään. Minulle on käynyt joskus niinkin, etten ole saanut luottokorttilaskuani täsmäämään kuittien kanssa. Vasta tuolloin on selvinnyt, että jokin ostos on kuin onkin veloitettu suoraan pankkitililtäni. Ymmärrän hyvin kauppiaiden hanakkuuden veloittaa pankkikortilla asiakkaan tiliä. Kauppias saa rahat heti eikä joudu maksamaan luottokorttiyhtiöiden huimia provisioita.

Asiakkaalle, kuten minulle, on luottokorttimaksamisella omat etunsa. Kerään kuukauden ostokset yhdelle laskulle ja maksan sitten kerralla koko potin. Jos on vielä sattunut valitsemaan luottokorttinsa viisaasti, saa jokaisesta eurosta bonuspisteitä, kuten Finnair Plus MasterCardilla. Luottokortti ei sekään ole aivan ilmainen. Vuosimaksun vastineeksi soisi saavansa jotain, joten tämän vuoksihan sitä sitten tulee maksettua ostoksensa pääsääntöisesti luottokortilla.

Olen vuosien mittaan pitänyt pientä tilastoa kassojen virheveloituksista. Tilastojeni mukaan kaikkein eniten virheitä tekevät ravintolatyöntekijät. En käytä paljoakaan ravintolapalveluita. Mutta nekin vähät kerrat, jolloin satun niitä käyttämään, saan kohta olla korjauttamassa korttimaksujani. Tänään kohdalleni sattui tähänastisista kummallisin tapaus, kun kävin Unicafen Valdemar-ravintolassa Teollisuuskadulla. Odoteltuani ensin ruokajonossa lähes vartin pääsin lopulta kassalle maksamaan. Pyysin tapani mukaan saada maksaa luottokortilla, ja kyllähän se kävi päinsä. Pian kassahenkilö kuitenkin ihmetteli, miksi kassakone ei hyväksy korttiani. Samalla ilmestyi toinen henkilö siihen ihmettelemään, ja syykin selvisi nopeasti.

Jälleen kerran olin joutunut todistamaan vikkeläsormista inhimillistä erehdystä. Kuten arvata saattaa, oli pankkitilini taas muutaman euron köyhempi. Seuraavaksi tuli se tavallinen kysymys: "Saako se mennä pankkikortille?" Hymyilin vain laupeasti ja pyysin saada veloituksen luottokortille. Ilmeisesti kukaan ei ollut koskaan aikaisemmin pyytänyt veloituksen korjaamista tai sitten kassanhenkilökunta ei ole ennen tätä päivää tehnyt yhtään virhettä. Veloituksen hyvitys ei tuntunut luonnistavan. Lautaselle keräämäni lounas alkoi jäähtyä. Sitten minulle ehdotettiin, että maksavat rahana pankkikorttiveloituksen ja veloittavat lisäksi luottokorttia. Vielä leveämpi hymyni antoi ymmärtää, ettei se käynyt päinsä.

Nyt jos koskaan näillä kassaihmisillä olisi tuhannen taalan paikka opetella maksukorttiveloitus. Ja niinpä sitten kaivettiin kassan käyttöohjeet laatikon pohjalta ja alettiin saada oppia. Vartin ja loputtoman pitkäksi venähtäneen kassajonon jälkeen olin allekirjoittanut kolme kuittia ja saanut veloituksen lopulta luottokortille. Sotku oli niin monimutkainen, että on parasta säilyttää kaikki kuitit kunnes sekä pankin tiliote että luottokorttilasku ovat joskus kuukausien kuluttua täsmäytetty. Sekunnin murto-osassa syntynyt kassahenkilön virhe aiheutti yli viidentoista minuutin seisahduksen koko ruokalatoiminnassa. Kaiken lisäksi minä sain hankalan asiakkaan maineen.