Maahamme rantautui suuren maailman mallin mukaan asiakasetukortit parisenkymmentä vuotta sitten. Kortit ovat alusta asti olleet jonkinlainen osoitus asiakkuudesta ja ennen kaikkea asiakasuskollisuudesta. Aivan näin jaloihin tavoitteisiin kauppiaat eivät ole vielä päässeet, sillä monen kukkarossa pullottaa vähintäänkin suurimpien kauppaketjujen asiakaskortit. Näiden päälle tulee vielä pienempien ketjujen omat tilikortit ja muut asiakkuuden merkit. Ostokset ovat sananmukaisesti kortilla, sillä joitakin tuotteita saa halvemmalla vilauttamalla kaupan korttia. Uskolliselle asiakkaalle on tarjolla toki muitakin etuja, joilla kauppiaat kilvan kilvan kilpailevat.
Villinä rehottava korttibisnes tulee vastaan viimeistään kaupan kassalla. Myyjien rutiininomainen kysymys liittyykin melkein aina siihen, onko asiakkaalla kanta-asiakaskortti vai ei. Jos kortti sattuu löytymään lompakosta, tarjotaan sitä auliisti kassavirkailijalle. Kortti höylätään ja sitten rahastetaan - tietysti toisella kortilla. Maksukortit ovat kanta-asiakaskorttien ohella nykyaikaa. Maksajalle ei korttishowsta koidu juurikaan enempää vaivaa, paitsi yhdessä tapauksessa.
Tyypillisesti ojennan ensin kanta-asiakaskortin ja saan sen sitten takaisin, jonka jälkeen ojennan maksukortin. Sillä välin kun kassanhoitaja höyläilee maksukorttiani, ehdin mainiosti sujauttamaan asiakasetukortin takaisin lompsaan. Käteni vapautuvat parahiksi vastaanottamaan höylätyn maksukortin ja koko maksutoimitus sujuu jouhevasti. Aina prosessi ei etene näin sutjakkaasti. Muutamilla kassoilla on tapana pidellä asiakasetukorttia ja palauttaa se maksukortin kera yhdellä kertaa maksajalle. Tässä hyvin toimiva prosessini kokee hidasteen. Samalla saan odottaa tyhjää toimitellen korttejani, kun kassanhoitaja vielä höyläilee maksukorttiani. Joudunkin nyt laittamaan kaksi korttia lompakkoon peräkanaa.
Nopean asiakaspalvelun kannalta olisi siis suotavaa vaihtaa kortteja puolin ja toisin. Hetken aikaa joudun nimittäin kahden kortin loukkuun, kun kädessäni on sekä maksu- että asiakasetukortti. Ostosten pakkaaminen viivästyy, kun asettelen kahta korttia peräkkäin takaisin kukkaroon. Tietenkin myyjä ajattelee vain asiakkaan parasta. Hän kenties kuvittelee olevansa huomaavainen antaessaan kerralla koko korttinipun. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että koko korttibisnes saisi jo loppua, vaikka eihän minulla ole mikään pakko niitä kortteja käyttää. Olen kuitenkin sen verran asiakasetujen perään, että kumminkin niitä vilauttelen melkein joka kaupankäynnin yhteydessä, jos vain satun johon sellaiseen ketjumyymälään. Asiakasuskollisuus saavutetaan hyvällä asiakaspalvelulla ja oikealla hinnoittelulla. Uskollisuutta on vaikeaa ostaa millään muovikorteilla.