Perjantai-illan hieno konsertti päätti mainiosti työviikon. Helsingin kaupunginorkesterin ohjelmassa oli eilen ranskalaista ja espanjalaista huippumusiikkia noin sadan vuoden takaa. Musiikkitalon montusta kajahti japanilaisen kapellimestari Kazuki Yamadan johdolla ensin Manuel de Fallan (1876-1946) Kolmikolkkahatun ensimmäinen orkesterisarja. Huikean esityksen jälkeen oli vuorossa maailmankuulu ranskalainen säveltäjä Maurice Ravel (1875-1937) ja hänen pianokonserttonsa G-duurissa. Väliajan jälkeen espanjalaiset rytmit jatkuivat, kun orkesteri esitti Fallan Kolmikolkkahatusta toisen orkesterisarjan. Illan päätteeksi kuultiin vielä Ravelin La Valse, joka suorastaan kruunasi mahtavan musiikki-illan.

Huippuunsaviritetyn orkesterin solistivieraana oli lahjakas sveitsiläinen pianisti Francesco Piemontesi (s. 1983). Ilta oli kaiken kaikkiaan siis hyvin kansainvälinen. Lähes loppuunmyyty sali suorastaan villiintyi Piemontesin esityksestä niin, että mestari sai antaa ylimääräisen tyylinäytteen taidoistaan. Ylimääräisenä kappaleena yleisö sai kuultavakseen Claude Debussyn (1862-1918) iki-ihanan Claire de Lunen aivan henkeäsalpaavana pianosovituksena. Myös illan kapellimestari Yamada kylpi suosionosoituksissa eikä suotta, sillä orkesteri suoriutui täydellisesti vaativista Ravelin teoksista ja viihdytti yleisöä koko rahan edestä.

Maurice Ravel yhdistetään usein ensimmäiseksi hänen ehkä tunnetuimpaan sävellykseensä Boleroon vuodelta 1928. Maestron tuotantoon kannattaa kuitenkin tutustua syvemmin. Ravel nimittäin tutustui yhdysvaltalaiseen säveltäjään George Gershwiniin (1898-1937) ja tämän Siniseen rapsodiaan saaden siitä merkittävän inspiraation erityisesti G-duuripianokonserttoonsa. Amerikanmatkallaan Ravel imi vaikutteita myös jazzista ja ylipäätään amerikkalaisesta musiikkimaailmasta ja sen harmonioista. Kuunnellessaan pianokonserton eritoten ensimmäistä osaa allegramente ei voi olla aistimatta Gershwinin vaikutusta, sillä sen verran paljon yhtäläisyyksiä tässä teoksessa on Siniseen rapsodiaan, mikä ei suinkaan ole laisin huono asia. Sama sävelilottelu jatkuu sukkelassa viimeisessä osassa prestossa, josta amerikkalaisen virkaveljensä vaikutus on niin ikään havaittavissa helposti.

Falla on yksi suosikkisäveltäjistäni ja siis myös syy eiliseen konserttikäyntiini. Jännittävät espanjalaissävytteiset melodiat ovat usein tunnusomaisia Fallan musiikille, josta löytää helposti espanjalaisen kansanmusiikin ripauksia. Kolmikolkkahattu on monessa mielessä erikoinen sävellystyö tai oikeastaan melkoinen projekti. Orkesterisarjan pohjana on Fallan Yöt Espanjan puutarhoissa -pianokonsertto, josta hän muokkasi baletin venäläiselle impressaarille Sergei Djagileville (1872-1929). Baletti sai nimekseen Kolmikolkkahattu, ja Falla muokkasi työtään peräti kahden vuoden ajan. Kantaesityksen teos sai Lontoossa vuonna 1919 ja oli heti suurmenestys. Kaupunginorkesterin esitys Yamadan johdolla teki oikeutta Fallan upealle sävellykselle, jonka olisin voinut kuunnella uudestaan vaikka hetimmiten.