Kansanviisaus tietää sanoa, että "kevät keikkuen tulevi". Sanontahan kertoo siitä metamorfoosista, jonka luonto kokee talven selän taittuessa kohti kevättä. Luonto ei aivan vielä ole valmis kevään kukintoihin näin maaliskuussa, vaikka kansanviisaus osaa tähänkin latoa sanat oivallisella tavalla. "Maaliskuu jo maata näyttää" on toki lupaavaa, mutta lumivaipan riisuminen ei ehkä sittenkään ole vielä ajankohtaista. Tänään sunnuntaina luonto sai - vielä kerran - uuden täkin päällensä. Taivaalta satoi lunta kuin sydäntalvella konsanaan. Kevään aika ei koittanut vielä tänä viikonloppuna.

Toiveikas pitää olla. Talven vaihtuminen kevääksi on kuin yrittäisi nousta sängystä nukutun yön jälkeen. Mieli tekee loikoa vielä hetken ja kääntää kylkeä kerran jos toisenkin. Jossakin vaiheessa on annettava periksi. Talven on lopulta myönnettävä, että kevätaurinko on tosissaan tulon päällä. Mikään ei kohta enää estä lumen sulamista ja luonnon heräämistä hyvin nukutun talven jälkeen. Pian on taas valon ja raikkauden aika.