Kesäpolitiikkaa

Maahan on nimitetty uusi hallitus. Kyseessä on eräänlainen tekninen hallituksen nimitys, sillä hallituksen kokoonpano ei juuri muuttunut pääministeriä lukuun ottamatta. Suomen uusi pääministeri on keskustapuolueen tuore puheenjohtaja Mari Kiviniemi. Pääministerin lisäksi uutena valtioneuvoston jäsenenä aloitti Tapani Tölli. Hallituksen toimikausi ei ole järin pitkä, sillä eduskuntavaalit kolkuttelevat jo ovella. Ensi keväänä nähtäneen mielenkiintoinen kisa suurimman puolueen tittelistä. Se avaa samalla hallituspaikan sekä muodollisesti myös pääministerin pestin voittajalle. Lienee kesken kauden väistyneellä pääministerillä Matti Vanhasella nyt helpottunut olo. Kovassa riepotuksessa mies on ollut. Media ja Yleisradion tutkiva journalismi etunenässä ovat olleet Vanhasen kimpussa jo pitkään. Raportoinnissa on toisinaan ollut ajojahdin makua enkä lainkaan ihmettelisi, vaikka kampeamisoperaation takana olisi ollut oppositiossa istuva demarileiri. Onhan Yle tunnetusti ollut vasemmalle kallellaan ja johtajiaan myöten demarien liekanarussa. Yleisradio on myös kunnostautunut Vanhaseen liittyvien epäselvyyksien uutisoinnissa. Ääni Pasilanmäellä on ehkä muuttumassa johtajavaihdoksen myötä. Joku minulta ehti jo kysyä, miksi Mikael Jungner ei saanut jatkaa. Vastaus oli helppo. Kokoomus on nyt hallituksessa ja Jungnerilla oli vääränvärinen jäsenkirja.

Kesä on tunnetusti uutisköyhää aikaa. Hallituksen kosmeettinen vallanvaihdos ruokkii nyt toimittajia. Sinänsä mitätöntä muutosta tarkastellaan joka näkökulmasta. Oppositio arvostelee tapansa mukaan kaikkea, kuten nyt uuden pääministerin nimeämistä ja vaalikauden loppuun jatkavan hallituksen ohjelmaa. Mari Kiviniemen valinnassa ei ollut mitään huonoa. Hän on edustava, nuorekas ja pätevä tähän vaativaan tehtävään. Myöskään hallituksen työskentelyssä ei ole ollut moitittavaa. Ajat ovat kehnot, ja tuskin mikään muukaan hallituskokoonpano olisi voinut tämän paremmin selviytyä talouden haasteista. Oppositioleiriltäkään ei ole tullut yhtään rakentavaa ehdotusta, vaikka yhteisestä isänmaasta tässä on kysymys istuipa sitten kummalla puolella eduskuntasalia tahansa. Opposition ideaköyhyys osoittaakin vain sen, että se tuskin olisi pärjännyt hallituksessa yhtään paremmilla arvosanoilla. Oppositiolla olisikin markkinointimielessä juuri nyt paras hetki hankkia uusia äänestäjiä toimimalla yhteisen hyvän eteen. Jos opposition toimet auttaisivat valtiovaltaa selviytymään tiukasta taloudenpidosta, saisi se äänestäjien sympatiat puolelleen. Hampaaton räksytys näyttää kuitenkin jatkuvan. Vajaan vuoden kuluttua pidettävistä vaaleista tulee siis todella jännittävät.

Julkaistu keskiviikkona 23.6.2010 klo 18:10 avainsanalla politiikka.

Edellinen
Surun pyyhit silmistäni
Seuraava
Tauon jälkeen