Kellojen viisareita on jälleen siirretty kohti kesää. Tämä toimenpide tarkoittaa syksyllä normaaliaikaan siirtymistä. Keväällä vastaavan toimenpide vie meidät kesäaikaan. Tuolloin tosin viisareita siirretään tunti eteenpäin eli siis toisin kuin syksyllä, jolloin viisareita siirretään taaksepäin. Mistä sitten aina muistaa, mihin suuntaa viisareita pitää milloinkin siirtää? Muistisääntö on helppo. Viisareita siirretään aina kesää kohti eli keväällä eteenpäin ja syksyllä taaksepäin.

Ajatus kesäaikaan siirtymisestä ei ole uusi. Nykyaikaisen kesäaikaan siirtymisen kehitti 1907 brittiläinen William Willett (1856-1915). Vaikka amerikkalainen keksijä ja valtiomies Benjamin Franklin olikin esittänyt päivänvalon hyödyntämistä jo 1784, vasta Willettin ehdotus tuli maailmanlaajuisesti käyttöön ensimmäisen maailmansodan aikoihin vuonna 1916. Ehdotus perustui hyvin käytännölliseen tarpeeseen, sillä sodan aikana oli tarvetta säästää hiiltä.

Kesäaikaan siirtymistä perustellaan yleisesti energiansäästönäkökulmasta. Päivänvalon kohdistuminen juuri ihmisten aktiviteettien aikaan on katsottu laskevan mm. sähkönkulutusta. Suomessa kesäaikaan siirtymistä kokeiltiin ensimmäisen kerran toisen maailmansodan aikana vuonna 1942. Jatkuvassa käytössä kesäaika on ollut maassamme vuodesta 1981 alkaen. Kesäaikaa energiasäästökeinona on toisaalta ryhdytty viime aikoina kyseenalaistamaan. Tutkimustyötä kesäajan hyödyistä lienee syytä jatkaa. Kellonaikojen siirto aamuyöstä maaliskuun ja lokakuun viimeisenä sunnuntaina on vain yksi yritys säästää energiaa. Tehokkaampiakin keinoja löytyy. Elämäntapojen rationalisointi ja arkipäiväiset toimet, kuten portaiden käyttö, säästävät ajan myötä tehokkaammin energiaa.