Postiluukusta oli tänään kolahtanut loimuavan keltainen vihko. Se tietää taas kaupungin odotetuinta shoppailuparatiisia, kun Stockmannin Hullut päivät alkavat ensi keskiviikkona. Hulluttelupäivät kestävät tänä keväänä entistä pidempään, sillä hiljattain voimaan tullut sunnuntaiaukiolo tuo yhden ostospäivän lisää. Vuosi vuodelta paksummaksi lihonnut vihko esittelee tällä kertaa 170 sivullista kulutusyhteiskunnan hyödykkeitä laidasta laitaan. Pian alkaa kaupungilla nähdä keltaisia muovikasseja, mikä on yksi näiden tunnettujen ostopäivien merkki. Kahdesti vuodessa juhlittavat hullut päivät koettiin ensimmäisen kerran vuonna 1986, josta on siis jo aikaa. Ostostapahtuma on vuosien varrella muuttunut lähes käsitteeksi ja sitä pidetään yleisesti Stockan tavaramerkkinä. Suosion siivittämänä myös muut yrittäjät ovat huomanneet päivien ja erityisesti niiden markkinoinnin vetovoiman. Muutamat yrittäjät ovat aina silloin tällöin yrittäneet käyttää konseptia tai markkinointiin liittyviä sloganeita omassa markkinoinnissaan niin, että tavaratalo on lopulta suojannut Hullut päivät -sanayhdistelmän perustamalla samannimisen osakeyhtiön.

Tarkalleen ottaen Hullut päivät -nimi tai edes konsepti ei ole Stockmannin alkuperäinen oma keksintö. Hollantilainen tavaratalo de Bijenkorf kampanjoi samanlaisella konseptilla ja aloitti Drie Dwaze Dagen (kolme hullua päivää) -nimellä tunnetun vastaavanlaisen shoppailutapahtuman jo vuonna 1984. Samaa konseptia käyttävät monet muutkin eurooppalaiset tavaratalot, kuten ranskalainen, Pariisin kävijöille tuttu Le Printemps -tavaratalo. Meille tavallisille kuluttajille on toisaalta melko samantekevää, mitä brändin taakse kätkeytyy. Tärkeintä lienevät edulliset ostokset, jos jotain hyödyllistä päiviltä löytää. En ole itse juuri koskaan löytänyt mitään ostettavaa näiltä keltaisilta päiviltä ja olen muutenkin yrittänyt vältellä ahtaita ja ruuhkaisia tavaratalon käytäviä. Ehkäpä tämä kevät tuo muutoksen tullessaan. Sitä voin pohtia illalla lueskelemalla pieneksi pokkariksi paisunutta mainoslehteä.