Lyhenteen tehtävänä on lyhentää sana tai sanaliitto. Lyhennettä ei sovi käyttää kaikenlaisissa teksteissä, sillä se on luonteeltaan arkinen ja luo mielikuvan kiireestä. Virallisen luonteisissa ja juhlavissa teksteissä lyhenteiden käyttö ei ole aina paikallaan. Niissä olisi suotavaa kirjoittaa sana kokonaisuudessaan. Silloin tällöin teksteissä näkee katso-sanan lyhennettynä. Imperatiivimuodossa olevalla sanalla kehotetaan lukijaa katsomaan jotain toista kohtaa asiakirjassa tai muuta aihetta. Monet lyhentävät sanan yhä vanhentuneessa muodossa kts. Katso-sana on suositeltu lyhennettäväksi muodossa ks. jo 1960-luvulta lähtien. Vanha asu ei juurikaan lyhennä alkuperäistä sanaa, vaikka lyhenteen tehtävänä on nimenomaan lyhentää.

Katso-sanan lyhenne ks. päättyy pisteeseen. Lyhenteet päättyvät pisteeseen pääsääntöisesti silloin, kun sana katkaistaan konsonantin kohdalta ja sitä seuraisi vokaali. Esimerkiksi sihteeri-sana voidaan lyhentää muotoon siht., jolloin lyhenne päättyy pisteeseen, koska t-konsonanttia seuraa e-vokaali. Jos pisteellä lyhennetty sana päättyy virkkeen loppuun, toimii lyhenteen piste samalla myös koko virkkeen päättävänä pisteenä. Virkettä tosin ei tulisi aloittaa lyhenteellä eikä lopettaa lyhenteeseen, mutta esimerkiksi jne. ja tms. koostelyhenteet jäävät usein viimeisiksi virkkeissä. Tällaisissa tapauksissa ei siis tule kahta pistettä peräkkäin, vaan kirjoitetaan:

Jouluna syötiin kinkkua, laatikoita, rosollia yms.

Lyhenteiden pisteet ovat vähitellen katoamassa. Monet lyhenteet kirjoitetaan jo nyt ilman loppupistettä, kuten yleisesti viikonpäivien nimet. Lyhenteiden kirjoitusasut ovat kehittyneet vuosien varrella. Kansainväliset standardit lyhennetään lähes poikkeuksetta ilman pistettä. Pisteiden vähentäminen suomen kielessä alkoi 1900-luvun alussa ja jo 1933 suositeltiin mm. mittojen lyhentämistä ilman loppupistettä. Suuntaus jatkui 1950-luvun alussa, jolloin pisteitä katosi lyhenteistä lisää. Tavoitteena oli pyrkimys päästä eroon ylimääräisistä kirjoitusmerkeistä ja niin pisteettömät lyhenteet alkoivat yleistyä. Pisteettömyys laajeni 1976 myös tuttuihin mittoihin, kun esimerkiksi laatikko-sanan lyhenne ltk. muuttui yksinkertaisempaan muotoon ltk samoin kuin kpl. (kappale), joka nykyään lyhennetään kpl eli ilman pistettä. Katso-sanan lyhenteeseen piste kuitenkin kuuluu toisin kuin sisälyhenteessä, jossa sanan viimeinen kirjain on mukana itse lyhenteessä. Sisälyhenteestä käy esimerkiksi klo (kello) ja nro (numero), joita ei siis lyhennetä pisteeseen päättyen. Oikea tapa lyhentää sana katso on siis ks. lyhenne.