Vaalien alla äänestäjiä hemmotellaan. Huomiset europarlamentin vaalit olivat taas kirvoittaneet kaikki puolueet Helsingin keskustaan. Jokainen yritti parhaansa mukaan vakuuttaa kansalle olevansa juuri se oikea valinta Euroopan parlamenttiin. Pelkät puheet eivät riitä. Kansalle on tarjottava sirkushuvien lisäksi leipää. Sitä ei puuttunut tälläkään kertaa. Parhaimmat tarjoilut löytyivät sosiaalidemokraattien vaalikojulta Kolmen sepän aukiolta. Pitkä jono kieli jo kaukaa, että jotain hyvää oli tarjolla. Tarkempi tutkiskelu osoittikin pöydän notkuvan kahvista ja mansikkakermakakusta. Suomalaiseen tapaan jonottaminen ei tuntunut oikein onnistuvan kansalta ja pöydän edessä tungeksi epämääräinen joukko toinen toistaan vihaisemman näköistä ihmistä. Kuka oli astunut toisen jalalle ja kuka oli töninyt kahvit kadulle. Se oli oikeaa markkinatunnelmaa.

Kakku oli kerrassaan maittavaa. Olin juuri tulossa Ylioppilasaukion Unicafesta, jossa olin syönyt tukevan lounaan, kun huomasin pitkän jonon Vanhan ylioppilastalon edustalla. Jäin jonon jatkoksi senkin uhalla, että vieressä jaettiin vaalimainoksia makupaloja odottavalle kansalle. Joku huusi vaalikojusta, että sen edessä oli kaksi jonoa. Riensin saman tien lyhyempään jonoon, ja samalla pöydän eteen ahtautui puoli metriä puoleensa huojuva spurgu. Tämä muissa maailmoissa haahuileva törkykasa (ja tällä kertaa taas ihan kotimainen sellainen) ei tietenkään piitannut mistään jonoista vaan änkesi väkisin väkijoukon keskeltä kahvittelemaan. Kaakun ja kahvin saatuaan hän sitten päätti alkaa nautiskella sitä siinä paikan päällä. Torimummo pöydän takaa käski miehen siirtymään taaemmas, sillä hän esti tarjoilun muulle toriväelle. Kerrassaan onneton mieskohtalo alkoi huojuen seilata takaisin sieltä, mistä oli tullutkin. Nyt oli minun vuoroni.

Unicafen lounasannos oli iso ja tukeva. En ollut ajatellut syödä jälkiruokaa aivan heti tuon valtavan mätön jälkeen, mutta houkutus mansikoin täytettyyn kermakakkuun tuoreen kahvin kera oli aivan liian suuri. En juuri kuunnellut vaaliehdokkaiden puheita siinä samalla, kun söin suupielistä pursuavaa kermaista kaakkua. Jätin viiden sentin kermavaahtokerroksen syömättä, sillä olin jo täynnä kuin Turusen pyssy. Tein kuten sadat ja varmaankin tuhannet muutkin aukiolle uteliaina tulleet ihmiset ja lähdin kahvikupposeni jälkeen pois. En jäänyt kuuntelemaan vaalipuheita vaan jatkoin hetken kuluttua Kamppiin. Siellä arvatenkin muut puolueet markkinoivat omia ehdokkaitaan vähintäänkin yhtä anteliain kestityksin. Olin tosin jo äänestänyt ennakkoon, joten nämäkään esittelyt eivät enää kiinnostaneet.

Eurovaalien aattopäivää varjosti ainoastaan pienet tihkusadesuihkut aina silloin tällöin sekä hyytävän kylmä ilma. Lämpömittari näytti hädin tuskin kymmentä astetta. Jos sää jatkuu huomenna samantyyppisenä, kelpaa se äänestäjille ja odotettavissa saattaa olla aktiivisempi äänestysinto. Kauniin aurinkoisena kesäpäivänä monet äänestäjät olisivat keksineet muutakin tekemistä kuin vaivautua äänestysuurnille. Toivottavasti äänestysinto on huomenna varsinaisena äänestyspäivänä korkea.