Ravintolapalvelut junissa ovat jo vanha juttu. Ensimmäiset ravintolavaunut ilmestyivät kiskoille 1800-luvulla eli pian kiskoliikenteen yleistyttyä muutenkin. Nykyään junista löytyy joko erillinen vaunu ravintoloineen tai vaunusta toiseen kiertävä kahvikärry. Joskus ennen vanhaan junamatkat kestivät huomattavasti pidempään kuin tänään, sillä junat eivät kulkeneet sellaisia nopeuksia kuin tänä päivänä. Pitkillä matkoilla nälkä pääsi joskus yllättämään ja jos junassa ei ollut ravintolaa, nautittiin penkeillä omia eväitä. Muistan kerran matkustaneeni Turun ja Helsingin väliä junalla joskus 1990-luvun puolivälissä samassa vaunuosastossa erään vanhan pariskunnan kanssa. Matka rantaradalla ei tuolloinkaan kestänyt muutamaa tuntia pidempään, ja usein ihmettelin, miksi junaan pitää tulla syömään eväitään. Pariskunnan rouva alkoi kaivella pientä käsilaukkuaan ja nosteli sieltä voipaperiin käärittyjä voileipiä ja muuta mutusteltavaa. Jonkun ajan kuluttua rouva nosti laukusta huivin, joka oli yltä päältä jugurtissa. Jugurttipurkki oli särkynyt ja sisältö levinnyt ympäri käsilaukkua. Silloin mietin, eikö nyt paria tuntia olisi jaksanut olla syömättä ja miksi ei voinut syödä vatsaansa täyteen ennen matkaa?

Kahvikärryt kiertävät junissa edelleen. Muutamissa vuoroissa kärryt on kuitenkin kokeilumielessä päätetty pysäyttää, sillä matkustajat ovat ärsyyntyneitä kolisevista myyntikärryistä, joita saa etsiä pitkin junaa. Ahtaat käytävät puolestaan synnyttävät päänvaivaa, kun kärryt tulevat vastaan. Joskus kärryjä saa odottaa pitkiä aikoja ennen kuin ne ehtivät ensimmäisestä vaunusta viimeiseen. Minulla tosin ei ole ollut ongelmia kärryjen kanssa, sillä en koskaan osta niistä mitään. Nyt kuitenkin alle kahden tunnin matkoilla kulkevissa junissa Helsingistä Tampereelle ja Turkuun kokeillaan paikallaan pysyviä myyntikärryjä. Ideana on, että matkustajat saavat itse hakea välipalansa yhdestä pisteestä. Viime lauantaina en tähän kokeiluun törmännyt käväistyäni entisessä pääkaupungissa. Kieltämättä myyntikärryt hieman ärsyttävät, kun myyjä kyselee mennen tullen, saako kärrystä olla mitään.

Kärrymyyntipalvelun nopeus on hiottu huippuunsa. Olen joitakin kertoja seurannut, kun kanssamatkustaja on ostanut kärrystä suhteellisen kalliin kahvin huikopaloineen. Myyjä säästelee sanojaan ja kahvitilauksen saatuaan sanoo vain kaksi sanaa: "maitoa, sokeria?" Intonaatiosta voi päätellä, että lausahdus esitetään kysymyksenä. Joskus myyjiä on kaksi, jolloin palvelu käy nopeasti ja toisinaan yksi myyjä hoitaa kahta asiakasta samaan aikaan. Sillä aikaa kun toinen asiakas vasta kaivelee rahojaan, ehtii siinä ottaa jo toisen tilauksen. Tietyllä tavalla paikallaan pysyvät myyntikärryt ovat varmasti mainio idea, mutta se tuo tullessaan toisen ilmiön. Käytävillä alkaa taas ravintolavaunujunista tuttu maleksiminen ja ralli, kun matkustajat sankoin joukoin ravaavat edestakaisin istuinpaikkansa ja ravintolapisteen välillä. Saapa nyt nähdä, kumpi ilmiö ärsyttää matkustajia enemmän. Kokeilua on mielenkiintoista seurata ja nähdä, mihin ravintolapalvelut lopulta päätyvät. Syödäänkö junissa kohta taas omia eväitä?