Helsinki ei ole niitä maailman vilkkaimpia metropoleja. Tänään kaupunki oli autioitunut eikä ulkona liikkunut kuin jokunen auto ja ulkoilija. Joulu hiljentää isonkin kaupungin elämänmenon hetkeksi. Kaduilla oli kerrankin tilaa niin autoille kuin jalankulkijoillekin. Kaupat pitävät visusti ovensa kiinni erityisesti joulupäivänä. Muistan vielä ajan, jolloin televisiouutisetkin olivat joulutauolla. Tuolloin ei ruudussa luettu uutisia koko päivänä. Nyt maailman menoa seurataan kellon ympäri ja pienetkin uutiset kajautetaan ilmoille ellei nyt aivan puolen tunnin välein niin riittävän tiheästi kuitenkin. Joulu suurena pyhänä on menettänyt vuosi vuodelta merkitystään ja arvoaan joka alalla. Päiväkävelyllä kuulin, miten läheisellä rakennustyömaalla paiskittiin töitä. Urakoitsijoille pitkät pyhät ovat ehkä enemmän haitta kuin siunaus. Jokainen joutilas päivä on pois kukkarosta ja samalla siirtää projektin valmistumista eteenpäin.

Lapset sen sijaan ovat riemuinneet vapaasta päivästä. Lahjat on saatu ja paketit avattu. Nyt on aikaa leikkiä uusien lelujen kanssa. Vanhemmatkin ovat tyytyväisiä, kun kersat ovat omissa oloissaan uusien vekottimien parissa, vaikka taitaa isällä ja äidilläkin olla omatkin lahjansa tutkittavina. Joulupäivä on joulun päivistä se kaikkein hiljaisin. Jouluaattona vielä riennetään aina joulurauhan julistukseen asti. Tapaninpäivänä elämä alkaa taas pikkuhiljaa sykkimään. Ennen vanhaan lähdettiin oikein tapaninajelulle. Silloin menopelinä oli hevoskyyti, nykyään alla hyrrää mersu. Pienet kaupat avaavat ovensa muutamaksi tunniksi. Nämä ovat merkkejä joulun päättymisestä. Lauantaina sitten jatkuu hulabaloo ja kuluttajien juhlat, kun perinteiset joulunjälkeiset alennusmyynnit alkavat.