Suomen kieli on toisinaan arvoituksellinen. Kun sanon "joukko liikenteessä", tarkoittanen joukkoa henkilöitä, jotka ovat liikenteessä. Toisaalta, kun sanon "joukkoliikenteessä", voin puhua joukkoja kuljettavasta liikennöintimuodosta. Siis aivan hienoinen painotusero muuttaa sanoman sisältöä. Miten päin vain tahansa, joukkoliikenne puhuttaa aina aika ajoin. Liikenteestä käydään keskustelua niin haja-asutusalueilla kuin pääkaupunkiseudun ruuhkissakin. Milloin joukkoliikennettä ollaan ajamassa alas Pohjois-Karjalassa, milloin vuoroja vähennetään Helsingissä.

Eilen odottelin jälleen bussia, kuten niin monta kertaa aiemminkin. Tämähän ei ole minulle enää mitään uutta. Pysäkillä odotteli kanssani vuoronsa jo päättänyt bussinkuljettaja. Aikaisemmin nämä kuljettajat ovat kohteliaasti päästäneet bussiin ensin asiakkaat eli matkustajat ja ovat vasta sitten itse astuneet sisään viimeisenä. Tällä kertaa minua nuorempi kuski oli kuitenkin päättänyt toisin, ja hän astui bussiin ensin. Jouduin seisomaan dösässä, koska vuorostaan väsynyt ja koko päivän ratin takana istunut kuljettaja vei viimeisen vapaan istumapaikan. Tämäkin episodi kuuluu niihin hauskoihin tarinoihin, joissa nuorten on hyvä istua joukkokulkuvälineissä, jotta he sitten vanhempina jaksavat seistä nuorten vallatessa istumapaikat.