Tampereen Vapriikissa avattiin alkukesästä Istuva Härkä -näyttely. Suunnitelmissani oli käydä näyttelyssä kesäloman aikana, mutta kesä oli liian kuuma ja kaunis, enkä sitten lopulta saanut itsestäni niin paljon irti, että olisi lähtenyt matkaan. Ilahduin kovasti, kun Helsingin Suomi-Amerikka-seura lähetti syksyn jäsenkirjeen. Kirjeessä oli pitkä lista tulevista tapahtumista, joista yksi oli seuramatka Tampereelle Istuva Härkä -näyttelyyn. Jäsenkirje oli muutenkin mukava yllätys, sillä en ollut ehtinyt ostamaan lippuja Maija Poppanen -musikaaliin. Seura järjestää nimittäin teatteri-illan kyseiseen musikaaliin, joten näin tuli tämäkin puute täytettyä.

Ryhmämme lähti Helsingistä lauantaiaamuna tilausajolla kohti Tamperetta. Menomatka taittui joutuisasti ja pysähdyimme Linnatuulen keskuksessa Janakkalassa matkan varrella. Linnatuuli on valtatie kolmosen päälle rakennettu yhdistetty huoltamo ja kahvila, jossa voi tehdä myös pieniä ostoksia. Olimme keskuksessa vain lyhyen aikaa ja juuri sen verran, että ehdimme hörpätä kupin kahvia. Linnatuulessa kannattaa vertailla hintoja ennen ostamista. Pieni kuppi kahvi maksaa K-marketin pystybaarissa 1,60 euroa ja kahvilan puolella 1,80 euroa.

Saavuimme aikataulun mukaan museokeskus Vapriikkiin Tampereelle, jossa meitä jo odottikin museon opas valmiina esittelemään maailmaa parhaillaan kiertävää Istuva Härkä -näyttelyä. Näyttely avattiin 12.6. ja se on avoinna vielä noin kuukauden ajan eli 8.11. asti. Istuva Härkä alias Sitting Bull (1831-1890) oli yksi tunnetuimmista intiaanipäälliköistä Amerikan Yhdysvalloissa. Näyttely kertoo autenttisin esinein Istuvan Härän maailmaa 1800-luvun, osin myrskyisässäkin Yhdysvaltain historiassa. Aidot esineet ja seikkaperäiset kuvaukset historiasta veivät ajan kuin siivillä. Museokäyntiin varattu puolentoista tunnin aika riitti hyvin intiaaninäyttelyn läpikäyntiin, mutta muut Vapriikin näyttelyt olisivat vaatineet hieman enemmän aikaa.

Museokierroksen jälkeen oli aika syödä lounasta. Museon yhteydessä oli iso Valssi-ravintola, jossa oli tarjolla päivän buffetlounas 13 euron hintaan. Ravintolasta sai myös pienempiä annoksia, kahvileipiä ja muuta pientä naposteltavaa. Lounaan jälkeen piipahdin ulos. Sää Tampereella oli purevan kylmä enkä viihtynyt ulkona kovin pitkään, vaan kiertelin vain lähiympäristössä näppäillen muutamia valokuvia entistä teollisuusaluetta ympäröivistä syksyisistä puistoista. Tilausajobussimme lähti paluumatkalle kahden ja puolen tunnin museovierailun jälkeen. Ohjelmassamme oli vielä käynti Lempäälän Ideaparkissa, joka sattui sopivasti matkan varrelle.

Ideaparkissa meidät otti avosylin vastaan liikekaupungin pormestari Eero "Eetu" Lehtinen. Tyylikkään arvokkaasti pukeutunut pormestari tervehti jokaista seurueen jäsentä kädestä pitäen. Pormestarin johdolla siirryimme Ideaparkin neuvottelutiloihin, jossa isäntämme esitteli omaan hauskaan ja humoristiseen tyyliinsä liikekaupungin syntyä ja nykytilaa. Lyhyen esittelyn jälkeen lähdimme kiertelemään itse kaupunkialueella. Ideapark on suuri katettu ostoskeskus eikä eroa esimerkiksi Helsingin Kampin keskuksesta muuta kuin koollaan. Katon alla olivat kaikki ne samat liikkeet, jotka löytyvät Itäkeskuksesta tai Sellosta, joten Ideapark ei tarjonnut mitään uusia elämyksiä. En vaivautunut ostoksille, sillä samat tavarat saa Helsingistä pienemmällä vaivalla.

Kiertelimme Ideaparkissa puolentoista tunnin ajan. Paikka oli nopeasti käyty läpi ja kohta kierros alkoi alusta. Ostin läheisestä supermarketista voileipäpakkauksen ja istuuduin penkille syömään. Bussimme lähti taas kotia kohtia ja vajaan parin tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Helsinkiin. Matkamme Istuva Härkä -näyttelyyn oli onnistunut erinomaisesti ja järjestelyt toimivat hyvin. Helsingin Suomi-Amerikka-yhdistyksen puheenjohtaja Kristiina Erkkilä piti myös hyvää huolta seuralaisista tarkastaen nimenhuudolla, että kaikki seurueemme jäsenet olivat yhä mukana. Näyttely on siis avoinna vielä noin kuukauden, joten yhä ehtii käväistä Tampereella ja tutustua aitoon intiaanihistoriaan.