Kalle seurusteli kerran kirkkoherran nuoren tyttären kanssa ja oli innoissaan, kun pääsi ensimmäisen kerran tapaamaan tytön vanhempia. Tiesihän Kalle, että jos vanhemmat hyväksyisivät hänet, tyttö voisi vaikka antaa... suudelman. Siinä sitä istuttiin olohuoneessa ja keskusteltiin, kun jännitys ja kahvi alkoivat vaikuttaa Kallen suolistossa. Pian poika ei enää pystynyt pidättelemään vaan päästi pienen tuhnun. Kirkkoherra katsoi vihaisesti perheen koiraa, joka sattui makailemaan Kallen tuolin alla, ja torui: "Musti!" Kalle huokaisi helpotuksesta ja jysäytti kunnon pierun toisenkin kerran koiran piikkiin. "Musti!", nuhteli tällä kertaa kirkkoherran rouva. Kului muutama tovi, ja ilma vain kiersi Kallen suolistossa. Eihän siinä auttanut muuta kuin päästää ilmoille kunnon jyräys. "Musti!", ärjyi kirkkoherra naama punaisena. "Tule pois sieltä tuolin alta, ennen kuin se huonosti kasvatettu kutale tukehduttaa sinut!"