Syksyllä käynnistyvät jälleen tavaratalojen ja kauppakeskusten myyntikampanjat. Osa kampanjoista toistuu puolivuosittain kun taas osa tyytyy kampanjoimaan kerran vuodessa. Tänä viikonloppuna kaupat ja kauppakeskukset ovat vetäneet väkeä, kun toinen toistaan hullumpi myyntiponnistus on käynnissä. Tarkkaavainen kuluttaja huomaa, etteivät kaikki tuotteet ole alennusmyynnissä, vaikka mainonta ehkä antaa näin ymmärtää. Itse asiassa tavarat tuntuvat olevan normaalihintaisia, mutta ne saadaan tehokkaalla mainonnalla kuulostamaan haluttavilta ja edullisilta. Kiinnostavuutta lisäävät vielä mainosten mielikuvat rajallisista tuote-eristä ja varauskiellot sekä rajoitetut myyntiajat.

Tavaratalot ja ostoskeskukset kilpailevat parhaista myyntiajankohdista. Oivallisia myyntiaikoja ei ole syksynkään aikana loputtomiin. Lisäksi kampanjoiden välillä täytyy pitää taukoa, jotta kuluttajat eivät saa ähkyä. Pian syysmyyntisesongin jälkeen on nimittäin tulossa joulumyynti, jota seuraa joulun jälkeinen alennusmyynti. Ahtaalle kalenterille osuu tahtomattakin kaksi tai useampi kampanja samaan aikaan. Helsingin katukuvassa vilisi tänään lauantaina Kampin ostoskeskuksen Kampituspäivän ostoskasseja ja Sokoksen violetteja 3+1 päivää -muovipusseja. Olen vuosia hymyillyt tuolle Sokoksen myyntikampanjan onnettomalle nimivalinnalle, joka tätä nykyä on vielä hämäävämpi, kun myyntipäiviä on itse asiassa 3+2. Tempaus lienee saanut nimensä kiireessä aikana, jolloin sunnuntait eivät vielä olleet yleisiä ostospäiviä. Myöhemmin sunnuntaiaukioloaika on lisännyt kamppikseen yhden päivän, mutta nimi oli ehditty jo ottaa käyttöön. Nykyään ilmaisu on peräti oikein rekisteröity, mikä mielestäni on jo vähän liioittelua. Sokoksella on mitä ilmeisimmin ollut kiire vastata kilpailevan tavarataloketju Stockmannin Hullujen päivien haasteeseen.

Postiluukustani on viikolla tulvinut päivittäin paksuja kuvastoja ja muuta mainosmateriaalia. Suurin osa mainoksista siirtyy suoraan jätepaperinkeräykseen, mutta joitakin näyttävämpiä vihkosia, vai pitäisikö näitä lähes 300-sivuisia opuksia kutsua kirjasiksi, selailen nopeasti sivuja käännellen. Stockan keltaisessa haamukuvastossa on 268 sivua. Näistä 23 %:a esittelee naisten vaatteita ja vain 10 %:a on varattu miesten vaatteille. Naisten hepeneille on yli kaksinkertainen määrä sivuja miesten kuteisiin verrattuna. En lainkaan ihmettele, miksi suomalaiset miehet pukeutuvat niin rumasti ja tyylittömästi, vaikka samaa voisi sanoa monista naisistakin. Stockmannin kaltaisissa tavarataloissa ei vain yksinkertaisesti ole miehille kunnon vaatevalikoimaa. Siksi olen itsekin siirtynyt jo vuosia sitten ostamaan vaatteeni verkkokaupoista huomattavasti suuremman valikoiman vuoksi. Hinnat eivät vaatteiden verkkokaupoissa ole sen halvempia kuin katukaupoissakaan. Joskus ostosten loppusumma saattaa olla jopa suurempi, kun toimituskulut laskee vielä päälle. Saapa nyt nähdä, jääkö kuluttajille vielä rahaa ensi viikolla käynnistyville Hulluille päiville vai joko kilpailijat ehtivät kuoria kermat päältä viikon varaslähdöllään.