Urkukonsertista tulee ensimmäisenä mieleen kirkko ja keskiaika. Aivan näin yksioikoisesti ei tätä hienoa taiteenlajia voi nähdä. Urkukonsertti voi nimittäin olla paljon muutakin kuin raskasta Bachia tai uuvuttavan uneliasta paatoksellisuutta. En tiennyt urkumusiikista juuri tämän enempää ennen kuin tapasin serkkuni Yhdysvaltojen Minnesotasta kohta kolmekymmentä vuotta sitten. Hän on ammatiltaan urkuri ja tutustutti minut aikoinaan urkumusiikin uskomattomaan upeaan maailmaan. Tätä ennen mielikuvani urkumusiikista oli kovin yksipuolista.

Kuultuani Hello Dolly -kappaleen serkkuni soittamana jouduin asettamaan käsitykseni urkumusiikista uuteen valoon. Vierailimme tuolloin yhteisten sukulaistemme luona pienessä ruotsalaiskylässä, jonka nimen tosin olen jo unohtanut. Kylässä oli pieni kirkko ja siellä vielä pienemmät urut. Yhtäkkiä hiljaisessa kirkossa kajahti, kun serkkuni alkoi soittaa uruilla kevyttä musikaalimusiikkia. Tuolloin ihastuin oikopäätä tähän massiiviseen musiikkityyliin enkä ole sen jälkeen kaihtanut urkumusiikkia. Tietyllä tavalla mahtipontinen ja suuressa kirkkosalissa kaikuva pillimusiikki saa aikaan kylmiä väreitä.

Urkumusiikkiin voi nyt tutustua helposti ja edullisesti Helsingin Urkukesä -festivaaleilla. Monet tilaisuudet ovat maksuttomia, ja konsertteja on pitkin kesää monissa eri Helsingin kirkoissa. Urkumusiikki on osa todellisen musiikinharrastajan musiikkimakua. Eikä uruilla soitetusta musiikista voi keskustella ennen kuin on päässyt kuulemaan kyseistä musiikkia. Helsingin Urkukesä tarjoaa siihen oivan tutustumistilaisuuden.