Olin tänään aamulla palaverissa. Kokouksissa on usein kahvitarjoilu pikkupurtavan kera. Ennen puoltapäivää suuhunsa saa jotain suolaista, kuten aamiaissämpylän ja iltapäivällä vastaavasti makeaa, kuten pullaa. Aloitan aamuni aamiaisella, joten muutaman tunnin kuluttua ensimmäisestä ateriasta ei vielä ole nälkä ja niinpä palaverien tarjoilut jäävät kahvia lukuun ottamatta osaltani usein nauttimatta. Iltapäivällä sama toistuu, sillä olen juuri syönyt lounaan enkä jaksaisi enää kokouskahvin lisäksi syödä tarjolla olevaa herkullista suupalaa. Siispä tuon usein syömättä jääneet antimet toimistolle muiden herkuteltaviksi.

Kääräisin tämänaamuisen aamiaissämpylän takaisin muovikelmuun ja vein sen toimistokerroksen taukohuoneessa sijaitsevaan jääkaappiin. Päälle laitoin keltaisen muistilapun, jossa luki tekstauskirjaimin "SAA SYÖDÄ". Käväisin iltapäivällä katsomassa, oliko sämpylä kelvannut kenellekään. Hämmästyin kovasti, kun eines oli yhä jääkaapissa, mutta muistilappu oli kadonnut. Minun on myönnettävä, että viestini taisi olla epäselvä. Mitä ilmeisimmin joku oli syönyt tuon keltaisen muistilapun, mutta jättänyt eväät syömättä. Olin kylläkin viestilläni tarkoittanut, että sen muonan saa syödä eikä sitä muistilappua. Täytetty sämpylä ei säily pitkään jääkaapissakaan, joten päätin syödä sen itse iltapäiväkahvin kanssa. Tästä tapauksesta on otettava opiksi ja oltava jatkossa täsmällisempi ilmaisuissaan.