Innostuin kirjoittamaan korealaisesta kamppailu- ja itsepuolustusmenetelmästä erään tuntemani henkilön harrastuksen pohjalta. Hän on harrastanut tätä aikidon, kung fun ja judon pehmeitä tyylejä yhdistävää aggressiivista korealaista potkutekniikkaa eli hapkidoa jo vuosia. En aluksi tiennyt hapkidosta mitään, kunnes eräässä lounaspöydässä päätin hieman haastatella tuttuani. Sainkin lyhyessä ajassa tehokkaan ja lähes tyhjentävän esityksen, jota kuuntelin kuvainnollisesti suu ammollaan. Hapkido sisältää useita osa-alueita, kuten lyönnit, potkut ja torjunnat sekä heitot kaadot ja pyyhkäisyt sekä toki paljon muitakin osia.

Hapkidon historia voidaan jäljittää Toisen Maailmansodan jälkeisiin vuosiin. Tuolloin aloitti suurmestari Ji Han Jae harjoittelun lajin syntyyn vaikuttaneen Choi Yong Sulin (1904-1986) ohjauksessa. Choita voidaankin pitää modernin hapkidon perustajana. Ji jatkoi lajin opiskelua myös taolaisten munkkien ohjauksessa, ja lopulta hän yhdisti osaamisensa nimeten uuden tyylin korealaisittain hapgidoksi vuonna 1959. Laji on sittemmin kehittynyt eri tyylisuunnilla aina vuodesta 1962 alkaen, jolloin Jin alkuperäinen tyyli sai nimekseen gido.

Hapkidoa voi harrastaa myös Suomessa. Vuonna 2000 perustettu Suomen Hapkidoliitto levittää ja standardisoi hapkidon harjoittelua maassamme. Liiton kansainvälinen kattojärjestö International Hapkido Alliance eli IHA toimii tiiviissä yhteistyössä Hapkidoliiton kanssa. Lukuisat seurat eri paikkakunnilla järjestävät hapkidon opetusta ja harjoitustiloja lajista kiinnostuneille. Alkuun pääsee nopeasti, sillä käytännönläheisenä tyyli on helposti omaksuttavissa. Harjoittelun painopiste on aluksi hapkidon käytössä itsepuolustustilanteissa. Harjoittelu jatkuu tästä eteenpäin tekniikoiden opiskelulla aina kohti mustaa vyötä. Perustekniikan jälkeen sovelletaan oppeja ja taitoja mm. aseellisia hyökkäyksiä vastaan. Hapkido onkin monipuolinen harrastus ja sopii erinomaisesti kaikenikäisille itsepuolustuksesta kiinnostuneille.